Meillä oli tänään koulusa äärettömän mielenkiintoset kaks tuntia miesten ja naisten välisistä sukupuolieroista. Siitä, miten miehet luokitellaan aina automaattisesti vahvoiksi, rohkeiksi, koviksi tekemään töitä ja toisinaan myös hyvin yksinkertaiseksi. Samaan aikaan naiset on syväanalyysejä tekeviä, kauneudesta, sisustuksesta ja ruuanlaitosta höpsähtäneitä hienotunteisia kotiäitejä jotka parkkeeraa auton vinoon parkkiruutuun. Miksi? Mistä nää oletusarvot johtuu?
Mää oon aina pitäny ihtiäni tietyllä lailla "poikatyttönä", joka vihaa vaalianpunasta, röyhelöä ja pitsiä. Pikkuautot on aina lapsena vieny voiton kaikista leluista, isoveljen kans oon kinannu kumpi saa ajaa rallia pleikkarilla ensin. Hevoset, tanssi, röyhelömekot tai muut tytöille perinteiset asiat ei oo ikinä kiinnostanu mua pätkääkään. Nimimerkillä oon elämäni aikana kerran koskenu hevoseen, enkä ikinä oo tanssinu, saati pukenu röyhelömekkoa päälleni.
Sen sijaan osalle tytöille on aivan yks lysti minkä merkkinen auto on alla sittekö 18 on mittarisa kunhan se vain on hienon värinen (hei sisko :D). Mulle taas värillä ei oo niin suurta väliä, vaan sillä mitä merkkiä kyseinen kottero edustaa ja ennenkaikkia minkälaiset vanteet menopelisä on! Mää oon bemarityttöjä, toisesta ja kolmannesta sijasta tappelee vahvasti audi ja märsyy. Koska minähän en millään ruppanalla aja, ihan niinkö jotku toiset tytöt ei voi lähtä ulos ilman meikkiä.
Koulusa pohittiin myös sitä, miksi miehet oletusarvosesti onnistuu aina ajamaan auton paremmin parkkiruutuun mitä naiset, ja vahvaksi veikkaukseksi saatiin että miehet vain yksinkertasesti ajaa autoa enemmän mitä naiset. Harjoitus tekee mestarin; mitä enemmän autoa ajaa, sitä paremmin sitä osaa ajaa, eihän siitä mihinkään pääse. Mää tiiän jo nyt, että mää tuun tykkäämään autolla ajamisesta ja mää tuun ajamaan paljon, enkä siis aijo jääjä yhtään häviölle tulevalle miehelleni autolla ajosta, ellei mun tuleva mieheni nyt satu olemaan rekkakuski joka ajaa tuhasia kilometrejä viikosa.
Lastenohjaajaksi opiskelevina pohittiin myös sitä näkökulmaa, miksi naiset jää hoitovapaalle useammin mitä miehet. Oletettavasti siksi, että nainen on kotiäiti ja mies tekee työt ja elättää perheensä. Mutta entä jos osat on toisinpäin? Onko nainen sillon huono äiti kun ei jää hoitamaan lapsia, ja mies on laiska tekemään töitä kun jää kotiin lasten kans?
Toki täsä tulee esiin se luontainen ero, mikä yleensä miesten ja naisten välillä on, naiset yleisesti ottaen tarvii enemmän rauhaa, hiljasuutta ja omaa aikaa samaan aikaan ku miehille on tuskaa istua sunnuntai kotona tekemättä mitään. En sano etteikö miehet tarvis omaa aikaa ja tilaa, mutta sitä ne saa yleensä sorvin ääresä, silläaikaa ku nainen tekee sisällä ruokaa.
Myös eri alat on hyvin sukupuolijakautuneita, enkä sano tätä vähiten siksi että meijän luokalla on yks lastenohjaajaopiskelijapoika. Kysykäähän puoliskoiltanne/ukeilta/isiltä/poikaystäviltä minkä ratkasun ne tekis autokauppaan astellesa jos valittavana ois naismyyjä ja miesmyyjä? Kumman puheille puoliskonne/ukkinne/isit/poikakaverinne menis halutesaan ostaa uuen auton. Paitsiettä, nyt täsä tulee se ristiriita että miksi se on aina oletusarvosesti se mies joka sinne autokauppaan menee..
Ehkä tää asia on plus miinus nolla. Samaan pisteeseen päätyy aina, vaikka kuin tätä asiaa pyörittelee. Miehet on kovia tekeen töitä, ne on ruumiinrakenteeltaan vahvoja ja ne osuu Prisman parkkipaikalla parkkiruutuun, kun taas naiset on päinvastasia. Erot on osittain luontaisia, osittain vain tapojen aikaansaamia oletuksia, ihminen on joko
mies tai
nainen, eikä vain pelkkä
ihminen. Mutta silti pitää muistaa, että miehetkin saa itkiä ja naiset saa mennä autokauppaan kahtomaan autoja vain koska autot on kivoja.
Mukavaa maanantaita!