Maanantai taas..

Siitä tosiasiasta ei pääse mihinkään, että aina on maanantai ja joka kerta viikonloppu on liian lyhyt. Vaikka vielä tänäsyksynä ei oo tullu mitään ylitsepääsemätöntä sunnuntai-iltamasennusta, mikä on viimeset yheksän vuotta tullu joka sunnuntai-ilta vain siitä että huomena on maanantai ja viis pitkää koulupäivää taas eesä. Maanantai vain on aina, eikä se todellakaan luokittaudu mun lemppariviikonpäiväksi, vaikka en mää toisaalta tiiä miks en siitä tykkää.

Viikonlopun vietin oikein iisisti, tuntu että mun sosialisoituminen hipo maksimeja ja kaipasin vain rauhaa, hiljasuutta ja sitä ettei kukaan sano, puhu, kysy tai käske tehä mitään. Ja siksi nappasin eilen Vimpan talutushihnaan ja lähin mehtään. Ja jälleen kerran totesin, ettei ihmislapsella oo maan päällä parempaa paikkaa ku luonto misä saa kuunnella maailman hienointa ääntä; hiljasuutta.

Nyt istun sängyllä, suihkusta tulleena peittojen sisällä, kissa lämmittää mun jalkaa ja kehrää tasasemmin mitä taustalla soiva Spotifyn satunnaistoistolista. Tekis mieli hakia kaikki talon peitot, laittaa silmät kiinni ja herätä aamulla. Tai oikiasti ei tekis mieli herätä aamulla, mutta pakko mikä pakko. Vaikka eihän mun oikiasti oo ees pakko nousta kouluun ;)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!