Haluan jo koulunpenkille

En ois ikinä uskonu sanovani tätä, mutta kerta se on ensimmäinenki. Mää haluan takasi koulunpenkille, haluan päästä vain istumaan hiljaa penkkiin ja kuuntelemaan mitä opettaja tälläkertaa yrittää oppilaitten päähän istuttaa.


Työharjottelua on takana neljä päivää ja jos mää jostain asiasta oon varma, niin siitä että mää en tuu olemaan lastenhoitaja ammatiltani päivääkään. Vaikka kyseisen ammattinimikkeen koulusta saanki, en aio kyseisesä työsä vakituiseen olla hetkiäkään, enkä välttämättä edes lyhyempiä pätkiä. Päiväkojin työntekiää minusta ei tuu. Yhtä, kahta, kolmea tai neljääki lasta on vielä ihan hallittavisa hoitaa muutamia päiviä tai viikkojaki sillon tällön, mutta päiväkojin yli kahenkymmenen lapsen lapsiryhmät ei houkuttele mua tekemään sitä työtä eläkeikään asti joka arkipäivä kaheksaa tuntia.

Mää oon ihminen joka aattelee paljo, analysoin kaiken välillä ehkä liianki pitkälle ja tarvin ajatteluun keskittymistä ja hiljasuutta. Jos en saa olosuhteita misä pystyn analysoimaan ja aatteleen, en pysty tekemään sitä ja ennemmin tai myöhemmin se kostaantuu kaiken maailman inhotuksen ahistuksena, pahana olona ja sillä ettei mikään vain suju niinkö haluais. Tähän päälle ku lisätään vielä väsy, niin voin luvata etten oo parhaimmillani sillon.


Mää myönnän että mua ahistaa, haluan jo takasin koulunpenkille misä saan vain olla, istua ja kuunnella. Vaikka koulullaki on ääntä, ei se oo samanlaista hälinää mitä päiväkojisa yli kahenkymmenen lapsen seasa kulkiesa. Kaiken tämän kukkuraksi, joku ehkä muistaa mun olevan maailman hysteerisin oksennuspelkääjä, ja mahatautiaikana on oikeen mukava olla pienten lasten seasa ja miettiä jokaista nielasua että meneekö tämä alas vai tuleeko se takasin ylös. En nauti.
























Vielä ois neljä viikkoa harjottelua, sitte mulla on kolmen viikon hiihtoloma, voitteko kuvitella! Ja voin luvata että niistä kolmesta viikosta tuun nauttimaan enemmän ku koskaan aikasemmin. Sen jälkeen saan vain istua loppukevään koulunpenkillä ja kuunnella, sitte onki kesäloma. Eli ku selviän seuraavasta neljästä viikosta, voin melkein huutaa jo lomahuuon merkiksi että oon melkeimpä jo kesälomalla. Miten heleppua, miten ihanaa ja miten mahtavaa!


Huomisesta ku seleviän, ois ensimmäinen harjotteluviikko takana ja viikonlopuksi pääsen taas hullun nuorisolauman keskelle leireilemään, näkemään maailman parhaita ystäviä, pitämään hauskaa ja valvomaan vähä lisää tähän väsyn päälle. Vaikka mua väsyttää jo valmiiksi, vaihtoehtona ei oo että jättäsin leirin väliin ja nukkuisin kotona. Leirillä jaksaa aina valvoa, tästä nuorisolaumasta saa aina energiaa ja toivottavasti sitä energiaa riittää seuraavalle neljälle viikolle!

Kävin kuulemma Amerikasa

Hämäävä otsikko, myönnän. Lause tuli tänäaamuna puoli seittemän jälkeen humoristisesti iskän suusta. "Säähän oot niinkö Amerikasta tullu ku aamu tuli melkein kymmenen tuntia aikasemmin ku eilen".

Kyllä, luit oikein. Aamu tuli mulle tänään melkein kymmenen tuntia aikasemmin mitä eilen. Eilen heräsin nimittäin puoli neljä päivällä (: ja illalla menin nukkumaan yhentoista kieppeillä, heräsin kahelta ja olin viiteen asti hereillä. Onnea on omistaa hulluja ystäviä jotka on ennen kolmia maanantaina aamuyöllä hereillä. Lomalla asia oli toisinpäin ja sais sisteriltä hienoimman kohteliaisuuen ikinä: "se on hyvä ku ei oo mitään väliä mihin aikaan yöllä herää nii sää oot aina hereillä jos laittaa viestin". Oon äärettömän ylpiä tästä saamastani kunniasta!

Mää näen teijän pöyristyneet silmät sielä ruutujen toisella puolen, mutta eihän loma oo mikään loma jos pitää herätä aamulla ennen kukonlaulua. Mulle nimittäin se kukonlaulun aikaan herääminen on lomalla sitä, että piti tosisaan miettiä yks päivä oonko heränny niin että oon viieltä valmis menemään jo seuraavaan paikkaan.

On sitä tälläki joululomalla tultu mentyä parhaillaan puoli kuus nukkumaan, ja tulipa nähtyä seki päivä ku menin nukkumaan samaan aikaan ku iskä kömpi ylös ja lähti töihin, samaisena päivänä heräsin ku iskä tuli töistä.. rytmejä mahtuu yhteen taloon siis monia!

Mutta loma on ainutlaatusta aikaa ja siitä pitää nauttia. Mää nautin siitä niin, että saan olla aivan täysin yksin yöllä, hiljaa, kaikki nukkuu ja saan vain maata pötköttää sängyllä ja aatella syntyjä syviä eikä kukaan tuu keskeyttämään mun ajatuksiani. Kukaan ei käske tehä mitään, mistään ei kuulu ääniä ja saat maata vaikka Peppi Pitkätossuna jalat tyynyllä ja parantaa yksinään maailmaa yön pimeinä tunteina. Se jos joku on elämää parhaimmillaan! Ainut mikä mua häirii on aamupostinkantaja joka käy kääntyyn neljän jälkeen meijän postilaatikolla, joten kovin suuria häiriöitä yöllä ei oo.

Tänään oon nukkunu aikaeroväsymystäni päikkäreillä pois, mutta äiti herätti.. on se kumma ku ei lapsen anneta nukkua sillonko nukuttaa! Mutta eiköhän se rytmi tästä käänny, joten hyvää viikkoa kaikille.

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi on vaihtunut, vanha vuosi on menny ja uus on tullu tilalle. Seuraava haaste on oppia kirjottamaan vuosiluvun viimesimmäksi numeroksi seiska, mikä tulee oleen vaikia muistettava seuraavat kaks kuukautta. Vuosi on pitkä, mutta samalla lyhyt. Siihen mahtuu, ja on mahtunu paljo, iloa, surua, pettymyksiä, ahistusta, itkua ja naurua mutta päällimmäisenä oon menneestä vuojesta erittäin kiitollinen.

Mää vaihoin vuoteni hullun, mutta niin parhaan nuorisolauman keskellä uuenvuojen leirillä. Sisaruspiiri valtakunnallisen kellon mukaan heti 00.00.00 ja siihen perään halirinki. Mikä vois oikiasti olla mainiompi tapa päättää vanha ja alottaa uus vuosi? Vaikka unet jäi uutena vuotena kahteen tuntiin, en vaihtais viikonlopusta mitään pois! Joukosa oli myös niitä, jotka ei nukkunu minuttiakaan uuenvuojenyönä, joten siihen verrattuna kaks tuntia on kuulkaa pitkä aika! Ja siihen päälle, leirin loputtua nukuin illasta päikkärit, heräsin yöllä päikkäreiltäni puoli kaks pirtiänä ku peipponen (: voitte ehkä päätellä että mun unirytmi on siis ihanteellinen loma-ajalle! 

Vielä tää viikko on lomaa, ja sitte on viikko koulua ja sitte alkaaki kuuen viikon työharjottelu päiväkojisa. Hui.. mutta sitä ei mietitä vielä, nyt pietään unirytmi niin vinksallaan ku mahollista ja nukutaan ja nautitaan elämästä iliman aikatauluja tai tehtävälistoja!