Sajepäivä

Eilispäivän sateen jälkeen kahtelin toiveikkaana aamuyön tunteina vaalenevaa taivasta ja repeilevää pilviverhoa kuvitellen, että aamulla herättyäni ulkona paistaa aurinko ja sateesta ei oo tietoakaan. Mutta täsävaiheesa unohin sen kuuluisan Suomen kesän..

Mitä hulluja. Vettä tuli aamullaki ja toiveet siitä, että tänään sais aurinkoisia kesäkuvia muuttu harmaiksi sajetakkikuviksi jotka ei nekään onnistunu niinkö pienen pääni sisällä aamuyön tunteina kuvittelin. Mikä siinä on, että pääkopasa kaikki on niin yksinkertasta ja helppoa, mutta todellisuus on aina jotain ihan toista :D

Sisteri tuli tänään käymään. Ja tällä sisaruskaksikolla on aina nälkä, mahalaukku on (lähes) pohjaton niinkö Nipsulla. Joten tehtiin ruokaa. Kerranki kaapista jopa löyty sitä, mitä extemporeruuantekoon harvemmin löytyy.

Jopa sisaruskaksikon pohjaton mahalaukku tuli täyteen. Ruokaa nimittäin oli, se oli hyvää ja sitä syötiin. Jälkkäriksi mansikka-mustikkapirtelöä. Aijettä!

Ruoka piristää aina sajepäiviä ja vielä enemmän piristi harmaitten pilvien välistä hiljalleen pilkottava sininen taivas ja tuo kumma keltanen, lämmi ja valoa tuova taivaankappale jota toisinaan myös auringoksi kutsutaan.