Alkuillasta oltiin järven rannalla paistamasa makkaraa, soutelemasa veneellä jonka pohjasa ollu reikä paikattiin -tee se itse- menetelmällä mehtästä löytyvillä tarvikkeilla, syötiin sipsejä, naurettiin, pelattiin koripalloa ja vietettiin huippu ilta huipulla porukalla.
Saavuin kotia tänäaamuna kolmen aikaan, mutta lähin samantien uuestaan matkaan. Tälläkertaa kamera kainalosa lähin kaverin isosiskon kans kuvaamaan auringonnousua. Kerranki ku oltiin sopivasti liikenteesä yhtäaikaa ja samalla kyytillä ja molemmilla kamerat suhteellisen lähellä, lähettiin kesäyön taikaan tervehtimään.
Kylä oli hiljanen. Ei sillä että tää meijän kylä muullonkaan kovin ruuhkanen ois. Edes karhuja ei näkyny. Eikä susia. Mutta hieno aurinko, usva ja kesäyön kaste kruunattuna käen kukkumisella ja täysin tyynellä, viilenevällä ilmalla oli jotain niin mahtavaa.
Lisäjännitystä ja tunnelmaa yöhön toi se, että kotiin palattua jokapaikka oli hiljaa, mistään ei kuulunu ääniäkään vaikka talosa nukku jo viis ihmistä, yks kissa ja yks koira sikiää tunta. Ainua mistä kuulu ääntä oli pihalla hörräävä, mitä rumimman näkönen sääskenkarkotin jonka nähtyä tiesin heti, että joku on lukenu Ilta-Sanomia.
Kahtelin keittiön ikkunasta ulos viien aikaan. Aurinko paisto jo silmiin ja häikäs. Oli hiljasta. Usvaa oli vielä, mutta aurinko oli jo niin korkialla että ulkona oli lähestulkoon päivänvalo. Päätin lähtä nukkuun. Eikö ensimmäisen yön valvomiseksi riitä, että kello lähenee puolta kuutta? Kömmein sänkyyn, taisiis hiivin. Ja voittajafiiliksenä totesin päässeeni peitonalle herättämättä kaveria joka tuli yökylään.
mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti