Hopia ei oo häpiä

Jääkiekko, se ainua urheilulaji josa kannatan ja toivon sydämmeni pohjasta Suomen pärjäävän. Ja nimenomaan MM-kisat. SM-liigaa tämä tyttö ei seuraa hölökäsen pöläystä. NHL:ää kehnosti, joskus -erittäin harvoin- luen netistä miten Minnesota on pärjänny.

Mutta toukokuusa mun jääkiekkohulluus iskee. Jos ois mäkiviikon päätösosakilpailu ja jääkiekon MM-finaali menosa yhtäaikaa, ja Leijonat taistelis finaalin voitosta, väitän että mäkiviikko jäis siinätapauksesa toiseksi... 

Luotto Leijonien MM-joukkueeseen on aina kova. Aina vuojen 2011 maailmanmestaruuen jälkeen oon luottanu siihen, että Leijonat pystyy voittamaan. Rehellisellä kovalla pelillä ja tasapuolisilla tuomarivalinnoilla. 

Ja nyt. Niin paljo ku tätä finaalia ootettiin, että Leijonat sinne tiensä raivaa ja niinhän ne raivas. Kaikkien pelien jälkeen on Leijonat kuullu viivalla Maammelaulun. Mutta ei tälläkertaa. Niin karua, niin julmaa, mutta viimenen -tärkein peli päätty tappioon.

#1 Juuse Saros

#19 Mikko Koskinen

#32 Niklas Bäckström

#2 Ville Pokka

#4 Tommi Kivistö

#5 Lasse Kukkonen

#6 Topi Jaakola

#7 Esa Lindell

#28 Anssi Salmela

#38 Juuso Hietanen

#55 Atte Ohtamaa

#9 Mikko Koivu 

#20 Sebastian Aho

#24 Jani Lajunen

#29 Patrik Laine

#36 Jussi Jokinen

#37 Mika Pyörälä

#40 Jarno Koskiranta

#41 Antti Pihlström

#51 Tomi Sallinen

#56 Teemu Pulkkinen

#61 Aleksander Barkov

#64 Mikael Granlund

#71 Leo Komarov

#96 Mikko Rantanen 

Täsä on se Leijonalauma joka oli tiukasti kiinni historian kolmannesa maailmanmestaruuesa. Leijonalauma taisteli, kesti ja anto kaikkensa. Mutta tälläkertaa Kanada vain oli parempi.

Myönnän että masentaa. Ei tämän näin pitäny mennä. Mun piti kirjottaa voittajafiilistelypostaus. Kuitenki pitää muistaa se, että tää on vain jääkiekkoa. Musta lätkä jota lätkitään mailoilla. Elämä jatkuu, ensvuonna tulee uus tilaisuus. Suomi on kuitenki MM-hopeamitallisti(laine)! Hopea ei oo häpiä!