Vasta tänäaamuna tajusin miten onnellinen oon, ku näin että toiset todella menee yläasteelle ja ite sain vain istua autosa tietäen että koulu alkaa vasta maanantaina. Ja seki on vapaaehtosta. Periaatteesa mun ei oo siis mikään pakko mennä kouluun ja sitä tilaisuutta tuun käyttämään hyödykseni, siitä oon varma! Eläesäni en oo yhtään tuntia koulusta lintsannu, nii jos nyt alkaa tulemaan joskus päiviä jollon on yks tunti koulua, voitte olla varmoja että tämä tyttö ei mene vain koska ei oo mikään pakko :) ja se jos joku hymyilyttää!
Mietein yks ilta myös niitä, jotka menee ykköselle ja alottaa koulunsa. Seuraavat yheksän vuotta eesä. Oon onnellinen siitä, etten seittemän vuotiaana tajunnu aatella sitä asiaa niin pitkisä kantimisa, oisin saanu hermoromahuksen. Kymmenen vuotta pakollista koulua on pitkä aika, vaikka kuin yrittäis aatella koulunkäynnin etuoikeutena. Voin sanua ihan rehellisesti, mitään kaunistelematta että ei se koulu aina oo niin kovin ruususta. Itseasiasa se on sitä harvoin. Enkä tarkota sitä, että opiskelu on tylsää ja on tylsä herätä aikasin. Kouluun liittyy niin paljon muutaki.
Jokatapauksesa, toivotan onnea ja tsemppiä koulunsa alottaneille ja sitä jatkaneille! Mää alotan vapaaehtosen koulun maanantaina, siitä lisää myöhemmin, ja varmasti tuutte lukeen aika monesti vielä "ihan vain koska ei oo pakko" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti