Kohta alkaa #opiskelijalaiffi

Kävelin tänään yläasteen pihan läpi. Kahtoin pihalla nököttäviä opettajien autoja, jotka oli samasa parkkiruujusa mitä viimeset kolme vuotta ja kahtoin niitä seiniä ja ikkunoita, joitten sisäpuolella opiskelin viimeset kolme vuotta. Ja ette usko miten onnellinen ja vapaa olo oli kävellä vain kaikken tämän ohi. Hymyilin, tiesin että tuonne ei enään koskaan tarvi mennä.

Rivien välistä ootte ehkä saattanu huomata, että tämä tyttö ei osaa arvostaa koulunkäyntiä etuoikeutena, mulle siitä on viimevuosina muojostunu ressipesä ja todellinen pakkopulla joka paisuu niinkö pullataikina ruukaa paisua. Toivon, että tää mielikuva tulee muuttuun seuraavan 3-4 vuojen aikana. Minusta nimittäin tulee maanantaina virallisestikki opiskelija.

Talsein siis yläasteen pihan läpi lukion opon juttusille. Tuntia ennen rupesin puhumaan ääneen että mun tosiaan pitäs tänään tietää neljä ainetta mitkä aijon kirjottaa kolmen vuojen päästä ylioppilaskirjotuksisa, painosanalla pitäs tietää, määhän en toki vielä tuntia ennen opolle menoa tienny. Mitä muutakaan voi olettaa koulua inhoavalta ihmiseltä joka on vielä lomalla? :D

Serkku istu pöyän toisella puolella (ja huijas skipbosa minkä ehti... ) ja lyttäs mun haaveeni psykologiasta ihan lyttyyn, se on kuulemma vaikia. Ja määhän en tieten tahtojani ota kouluun mitään liika vaikiaa, mää meen tasan siitä mistä aita on matalin. Tosin ristiriitasta on se että oon silti valinnu kaksoistutkinnon..

Joten olemattomatki suunitelmat niistä neljästä kirjotettavasta aineesta meni vielä tuntia ennen uusiksi. Loppupeleisä ku pääsin lukiolle, ja pääsin vielä opon huoneeseen asti sisään ja hetken kuuntelin, mutta mitään en ymmärtäny, pääjyin valihtemaan neljäksi aineeksi äikän (pakollinen), matikan, pitkän enkun ja terveystiejon.


Joten, jos suunitelmat käy toteen eikä elämä lyö kovin isoja tiilimuureja esteeksi, toivotan tervetulleeksi juhlimaan mun lastenohjaajan ja ylioppilasjuhlia 3-4 vuojen päästä, riippuen siitä miten ahkera oon tekemään lukiotunteja lastenohjaajaopintojen lisäksi. Mää siis teen koko lukion etänä, eli opiskelen kaiken yksin kotona tietonkoneella.. sitä en tiiä selviääkö tästä hengisä tai kestääkö mulla pää tätä kaikkia, mutta mää luotan siihen että jos mää valkolakin haluan päähäni, nii sen mää myös hommaan, lähes keinolla millä hyvänsä. Mutta jos alkaa näyttään ettei tästä hengisä selvitä tai pää räjähtää käsiin, nii kyllä mää sitte lopetan jomman kumman kouluista ihan vain koska ei oo mikään pakko opiskella sitä loppuun asti ;)

Mutta nyt. Nyt mää istun pimiäsä, ainoastaan kolmen kynttilän ja tietskan näytön valosa jonka oon säätäny niin himmeälle ku saa, ihan vain etten sokevu tai pilaa tunnelmaa. Nyt on syksy. Tai se on ollu sitä jo kauon, kesää ei nimittäin enään elokuusa oo. Mää en erityisesti tykkää syksystä, mutta hämärät illat, kynttilän valo, hiljanen talo ja se, että koko perhe (5/5) on koosa, on jotain niin mahtavaa ettei sanat riitä.