Onko tää totta? -kiitän!

Jos mää joskus oon salaa toivonu tulevani kuumeeseen että saisin vain maata sängysä ja nukkua, on mun käsitykseni tälläviikolla selvästi muuttunu kuumeesa olemisesta. Tai sitte en oo vain yksinkertasesti ollu aikoihin kunnolla kuumeesa ku oon kuvitellu kuumeen olevan vain ihanaa nukkumista tunnista toiseen. Tai sitte aika vain kuultaa muistot..

Keskiviikkoa vastainen yö oli karsein pitkään aikaan. En oo edes tienny että niinki huomaamattomat ruumiin osat ku posket, voi olla ihmislapsella niin karsian kipiät, että sama miten päin oot niin nukkumaan et pysty. Tai jos pystyt niin ehkä tunnin ja sitte oot vähintään saman ajan taas hereillä.

Posket oli ja meni mutta kuume huiteli lähellä 39, pää oli töhö ku mikä, silmät oli niin sairaat ku vain voi olla, ruoka ei maistunu ja maha oli tyhjä, väsytti mutta silti ei ollu yhtään niin sanottua että uni tulee.

Eilen MM-sprinttejä kahtoesa uskoin kuumemittarin olevan toiminnasa ku enään se ei näyttäny sitä samaa 38.6 lukemaa minkä kohalla se oli koko päivän aina alkanu piippaamaan. Kerran taijettiin tosin päästä jopa 38.7.. nii ja lääkkeitähän tämä tyttö ei syö.

Ja voitteko kuvitella sitä fiilistä ku heräät aamulla (ennen puoltapäivää on kovasti vielä aamua!), ja tunnet olos epätodellisen terveeksi, tunnet että ei oo kuumetta, pää ei oo töhö ja elämä tuntuu olevan taas mallillaan ja jaksat aatella jopa jotain järkevämpääkin ku sitä, näkeekö sokeat unia.

Mutta edelleen oon sitä mieltä että kestän siltikin mielummin tätä vaikka kokonaiset seittemän päivää viikosa, mitä päivän oksennustauisa. Ehkä hullua, mutta silti. Eiköhän se tästä. Sain Instagramin kuume laskee -kuvaan kommentin että lauantaina lähetään sitte paistamaan makkaraa että ois viisainta olla kunnosa sillon, joten ilmeisesti käskyä on toteltava. Parhaani ainaki yritän!