Pitkä aamu

Lomalla ollesa mietin monesti, miksei maanantait vois olla myös arkena yhtä mainioita päiviä. Mun aamu alko tänään kuuen jälkeen. Uskokaa tai älkää, mutta mulle nakitettiin Vimpan aamulenkitys sillä verukkeella että oon lomalla ja saan mennä sen jälkeen takasin nukkumaan..

Olin nukkunu neljä tuntia ennenkö äiti herätti minut lenkille possupojan kans joka haukku jo täysin malttamattomana kuuelta häkisä energiaa pursuten. Puin hupparin päälle ja collarit jalkaan ja mietein, etten ikinä tuu aikuisena hommaamaan koiraa jos mun pitää aina hoitaa aamulenkit. Mutta kaippa se piristi, vielä enemmän piristi aamusuihku lenkin jälkeen ja kaikkein eniten piristi ajatus siitä että sain vetää yöpaijan takasin päälle ja kömpiä takasin nukkuun, samaan aikaan ku äiti lähti töihin.

Avasin silmäni kahentoista aikaan, kävin syömäsä veljen tekemää makaronilaatikkoa (joka on muuten hyvää!), ja menin takasi sänkyyn heräilemään. Se herääminen kestiki sitte melkein viis tuntia. Äiti tuli töistä kotiin, niin päätin että ehkä ois aika nousta ylös. Mikä on parempaa ku vain löhötä sängyllä, kuunnella hiljasuutta, maata lämpimän peiton alla ja asetella tyynyt mukavasti, tuijottaa kattoa ja parantaa maailmaa. Ja tietenki snäppiä kavereille jotka istuu koulusa :) hei sisko!