Hengisä ollaan

Hellurei taas näin viien viikon jälkeen. Melkein viis viikkoa meni ilman postauksia ja samaset viis viikkoa meni onneks nopiaa työharjottelusa ja nyt se on ohi! Mikä vapauden tunne eilen oli ku kolmen jälkeen astelin päiväkojin ovesta ulos, aurinko paisto ja tiesin että nyt tämä on ohi ja mää selvisin siitä. Moni on kyselly fiiliksiäni ja sanotaanko niistä sen verran rehellisesti etten yhtenäkään aamuna en lähteny töihin "jes ihana päästä taas päiväkotiin" -fiiliksellä, joka aamu vain laskin että montako päivää vielä..

Nyt se on ohi, ja tää vapauden tunne on lähes yhtä hieno ku päivänä jollon pääsin ysiltä ja pakollinen koulu oli lusittu. Tunnen saaneeni elämäni taas takasi, enään ei tarvi nukkua kymmenen tunnin yöunia, iltoihin tulee siis huomattavasti enemmän aikaa, ja ah tätä energian määrää!

Tänään kävin testaamasa kestohanget Vimpan kans, sen jälkeen ku äiti oli herättäny minut yheltätoista syömään ja alas mennesä tajusin sen kaiken olleen unta.. menin takasi nukkumaan, nukuin kissan kehräystä kuunnellen pari tuntia ja lähin ulos. Ekaa kertaa viien viikon jäläkeen jaksoin raahata ihteni vapaaehtosesti ulos. Aurinko, luonto ja koira. Parasta! Illalla saan nähä vielä mahtavia ystäviä ja seuraavat kolme viikkoa on koulusta vapaata! Elämäni hymyilee, toivottavasti sunki :)