Heija Sverige

Viikonlopuksi meitä kutsu Ruotsin laihin mies, LuuLeo (Luleå) niinkö tätini mies asian hienosti muutama vuosi sitten ilmas. Skipbo, vaatteet ja kamera matkalaukkuun ja menoksi. Myönnetään että tällä reissulla olin varustautunu kaikkeen ja matkalaukusta löyty lukuisia muitaki tavaroita..

Yks matkan mielenkiintosimpia elementtejä oli yöpaikka, jonka meijän iskä oli ruotsia puhumattomana varannu netistä vailla suomen sanaa. Jännittävää siis oli nähä, minkälainen telttapahanen meitä Luulajasa ootti.

Mutta iskä yllätti! Kyseesä ei alkuunkaan ollu teltta, eikä mökkipahanen, vaan talon alakerta. Pieni perhe ois keposesti asunu ympärivuotisesti täsä siistisä ja isosa talosa.

Luulajan urheiluhallisa oli viikonloppuna meneillään yks kesän suurtapahtumia, ja tällä pienen tuppukylän kasvatilta meinas silmät pujota päästä kyseiseen halliin astuesa. Mua suorastaan ahisti aivan hirvittävästi joku nuin iso ja korkia tila. Plus siihen päälle vielä ne kaikki ihmiset, joita oli paljo, mutta jotka näytti lähinnä kärpäsen kokoselta toisesta päästä hallia kahtoisa.

Mutta tulin tojenneeksi viikonlopun aikana, että ihminen on sopeutuvainen. Ei se halli niin iso ollukkaan ku sitä hetken kahto ja siihen tottu. Itseasiasa se oli aivan äärettömän käytännöllinen tila kyseiselle tapahtumalle.

Isoon mökkiin taloon saatiin viikonlopuksi "yövieraita", löytyhän meijän talon olohuoneesta sohva, joka oli isoveljen mielestä paljon houkuttelevampi verrattuna teltan makuualustaan ja sohvasta löyty myös isot sohvatyynyt joista kasattiin aikaan toinen sänky. Ja neljän hengen mökki muuttu kuuen hengen mökiksi ja ainoa josta tila oli pieni, oli yks vessa johon joutu aina jonottamaan. Terveisin perhe joka on tottunu siihen että talosa on kolme vessaa.

Viikonloppu oli ja meni, #heijasverige hästägit instaan oli laitettu ja matka kohti kotosuomea alko. Haaparantaan asti kaikki suju hyvin. Siitä alko elämäni hitain Haaparanta-Oulu väli. Matkanteko kulki usiampaan otteeseen, usiammasa paikasa, usiamman minutin kerrallaan hurjaa 0 km/h vauhtia. Oli nimittäin muutama muuki liikenteesä. Ja huoltoasemilla sai taas jonottaa vessaan. Noin 70km matka kulettiin suurimmaksi osaksi 12 km/h. Mutta olipahan sipsejä ja tyyny autosa, kerkes ainaki nukkua ja kuskilla ei ollu huolta ylinopeussakoista.

Kotia päästiin ja myönnän etten tienny oisinko eläny Suomen vai Ruotsin ajasa ja kyseesähän ei oo toki ku se tunnin ero, mitä se aikaerokriisi on amerikanmatkaajilla?

Johtuko aikaerosta (joka on niin olematon ettei sitä oikeen voi edes aikaeroksi kutsua), vai siitä että nukuin koko hitaan tulomatkan vai mistä, mutta tänäaamuna väsytti niin vietävästi että tämä ihmislapsi ois ollu valmis antamaan melko paljo siitä, että ois saanu kääntää kylkiä ja jatkaa unia. Mutta nyt on parintunnin päikkärit taas takana ja aamulla saa nukkua ;)