Oon ennenki hehkuttanu leirien yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja hehkutan sitä edelleen. Ikähaitari parista kuukauesta aina sinne toiseen ääripäähän, ja välimatkat Muoniosta Helsinkiin ja silti kaikki oli yhtä, yhtä suurta perhettä. Uusia ja "vanhoja" tuttuja, mutta yks iso perhe josa kaikki kuulu yhteen.
Koskettavat ja todella pysäyttävät todistukset siitä, miten pieni ja avuton ihminen on. Pursuan voimaa ja energiaa, vaikka samalla oon väsyneempi kuin koskaan. Aina niin mahtava nähä tää nuorisojengi joka on ihan uskomaton <3 oikiasti ollaan varmaan ihan hullu lapsilauma, mutta me kuulutaan yhteen, meistä loistaa sama valo ja meillä kaikilla on sama päämäärä. Mikään ei oo niin mahtavaa ku kuulua johonki tämmöseen porukkaan, ja vielä saa olla aivan oma ihtensä, pelkäämättä mitään. "Maailma on avoin, älä pelkää, vaan usko".
"Jeesus, Herrani, ei ole vartaistasi.
Elämäni saan ylistää rakkautesi ihmeitä.
Lohtuni, turvani, voimani ja linnani.
Suo, että saan vain sinua lakkaamatta palvoa.
Laulakaa Herralle, huutakaa, maa.
Kuninkaalle voima ja kunnia!
Riemuitsee vuoretkin ja kumartaa
äänesi kuullessaan.
Ilosta laulan, kun tekosi nään,
rakastan, iäti jään kiittämään.
Lupaustasi en voi verrata mihinkään"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti