Juhannus oli ja meni

Tajusimpa täsä juhannuksen ollesa jo takana, etten tullu käyneeksi saunasa koko juhannuksen aikana. Mutta sensijaan mun juhannukseen sisälty ystäviä, valvomista, valokuvia, jätskiä, grilliruokaa, aurinkoa, vesisajetta ja mahtavaa yhteenkuuluvuuen tunnetta.

Mun juhannus on juhannus jonka mää muistan. Tästä asiasta kerroin pari postausta aiemmin. Ja tulin nähneeksi ne umpikännin vetäneet nuoret ja vanhat, kontallaan olevat ja harvinaisen huterasti kulkevat ihmiset. Tulin nähneeksi poliisiautot ja ambulanssit, hirvittävän määrän roskia sekä festarialueen lähiympäristön. Ja kaiken tämän nähneenä meinas silmät pujota päästä, mietein vain että kuin sairaita ihmiset vain voi olla. Kyseisellä alueella, kyseistä näkyä kahtoesa ei kauon viihy.

Hauskaa voi viettää mehun ja limpparin voimin, hodareja ja panineja syöjen, sipsiä jälkkäriksi. Valvoa voi seittemään aamulla hyväsä seurasa, nauraa voi selväjärkisenäki. Huvittunein ilmein katottiin aamutakisa koiraansa ulkoiluttamaan tullutta mummua, ja tojettiin että jokohan kohta ois aika mennä nukkumaan? Juhannuksena on oikein tulla vartin yli kuus aamulla suihkusta, ja olla hereillä vielä seittemältä aamulla. Juhannus on vain kerran vuojesa ja siitä nautitaan niin, että se muistetaan!

Mistään en jääny paitsi vaikken saunasa käyny koko juhannuksena, enkä maannu kontallani festariauleen ympäristösä viinapullo käesä. Paljo enemmän saa irti selväjärkisenä, tai ainaki niin selväjärkisenä mitä seittemältä aamulla voi olla.

Yötön yö

Kello on 03.02. Istun olohuoneen sohvalla ja bloggaan. Vain siksi, että nyt on yötön yö, juhannusyö ja tänäyönä ei nukuta.

Tulin kotia kahen jälkeen ja lähin kuvaamaan. Kävin valokuvaamasa yötöntä yötä ja kuvasaaliistani laitan kohta parhaimman otoksen instagramiin, mutta annan sen vielä oottaa sopivaa hetkiä.

Kaappikello tikittää, eteisen kello tikittää eritahtiin. Ikkunan läpi kantautuu linnunlaulu. Käännän pääni ja näen Vimpan nukkumasa häkisä hyvin levollisesti. Sääski inisee korvanjuuresa ja suihkumärkä tukka hiostaa niskaa. Rauha, hiljasuus, linnunlaulu ja yötön yö. Tätä on kesä. Tätä on loma. Tätä on tuntea se ku kaikki on hyvin, valtakunnasa on rauha ja saan istua sohvalla aamuyön tunteina bloggaamasa. Ainut joka mua häirii on tuo inisevä sääski ja siitä päätellen murheet on pienet.

Väsy on selätetty joka on erittäin hyvä merkki sille, että tänäyönä ei nukuta. Mulla suurin väsy on yleensä yhen pintaan, jos sen saa selätettyä, ei sen jälkeen oo valvomisesa mitään hätää. Tiiän jo nyt, että ennen neljää en meinaakkaan alkaa nukkumaan, vaikka sanoin iskälle jo kahen aikaan "joo, alan touhuaan täsä nukkuun". Muttahei, juhannusyö on vain kerran vuojesa, siitä pitää nauttia!

"Valo pimeyttä voittaa, luomakunta odottaa. Pian uusi päivä koittaa

täynnä Herran kunniaa"

Tällähetkellä kello on 03.13. Ei huolta, en mee vielä nukkumaan, mutta jätän tämän bloggaamisen nyt tältäerää tähän :D yöttömän yön postaus on tehty, elämäni ensimmäistä kertaa!

Hyvää juhannusta!

Nyt on se viikonloppu, jollon perinteinen suomalaisuus kukoistaa. Yhtään kaljatölkkiä en oo vielä nähny, enkä yhtään umpikännistä nuorta enkä vanhaa, eikä niitä hirviästi huvittais nähäkkään, mutta luulen että niitä tuun kuitenki tänäviikonloppuna näkemään. Ja mää mietin vain sitä että miksi? Minkä ihmeen takia?

Minkä ihmeen takia keskikesän hieno luonto, hieno viikonloppu pilataan kaikenmaailman litkuilla, poliisien työllistämisellä ja Ilta-Sanomien kuolonuhriuutisilla. Mitä hienoa semmosesa viikonlopusa loppupeleisä on?

Ymmärrän mökkeilyn, ymmärrän ystävät, kaverit, sukulaiset, ymmärrän hyvän ruuan, saunan ja muut juhannusperinteet. Ymmärrän juhannusilta-ajelut, ymmärrän myöhään valvomisen, mutta sitä en voi ymmärtää että miksi tää kaikki tehään semmosesa olotilasa, ettei sitä muista enään seuraavanapäivänä? Mitä iloa siitä voi kenellekkään tulla jos sitä ei voi myöhemmin muistella?

Jokanen viettää toki keskikesän juhlan haluamallaan tavalla. Mää vietän sen valvoen, kavereitten kans, todennäkösesti myös yöllä valokuvaten ja nauttien siitä, että nyt on kesä! Keskikesä! Loma ja vapaus.

Mieti mitä teet, ja mieti ennenkö teet. Aurinkoisen ihanaa keskikesän juhlaa! :)

Nyt tuntuu kesältä!

Ensimmäistä kertaa tänävuonna tuntuu kaikella tapaa niin kesältä, ku ikinä vain voi tuntua. Ensimmäistä kertaa tänävuonna sai illalla mennä nukkuun tietäen, että aamulla saa nukkua niin pitkään ku unta vain riittää. Ja sitähän riitti yli puolenpäivän helposti.

Heräsin ja oli hiljasta. Aurinko paisto ja ikkunasta hehku lämpö. Totesin että mulla on loma. Vihdoin! Tuntuu, että koulusta on puoli-ikuisuutta aikaa, mutta samaten tuntuu, että oon ollu töisä toiset puoli-ikuisuutta enkä oo päässy lomarytmiin alkuunkaan kiinni, muutako viikonloppusin ja sillonki vähä kehnosti. Mutta nyt tuntuu että on se oikia kesä, kesä ilman rytmejä ja aikatauluja, auringon ja lämmön saattelemana!

Tänään on sarjasa päivä, jollon en tee mitään! Tänään nautin, toivottavasti sääki nautit :)

Nirso katti, reipas koira

'

..se näyttää erittäin tavalliselta ja hyvältä lihapullalta. Herra Snelmannin jauhelihaan tehtynä.

Sisään vain on piilotettu pieni kissan matolääke. Operaatio huijaa elukoille matolääkkeet on tämän illan ohjelma.

Siinä toinen Herra Snelmannin jauhelihaan tehty lihapulla, erittäin hyvän näkönen, tosin vain vähä aiempaa kookkaampi.

Iso koira tarvii ison painonsa vuoksi isomman määrän lääkettä, joten se ujutetaan isompaan lihapullaan.

Reipas koira ootti häkisään häntää heiluttaen, aivan täpinöisään omaa lääkettään. Tiesin, että tälle herralle ei koko lääkettä tarvis ees piilottaa, nooli koira luulis sitä kuitenki vain namiksi ja hotkis paljaaltaan alas alta aikayksikön. Mutta tasapuolisuuen nimisä molemmille tehtiin lihapullalääkkeet. Joista toinen, isompi pulla hotkastiin saman tien alas -anna lisää- ilmeen saattelemana, toinen, se pienempi pulla, on edelleen nirson katin ruokakiposa.. Nirso katti nimittäin kulkee nyt pitkin taloa ja monkuu ruokaa, rouvaa kun ei niin vain huijata :))

Sajepäivä

Eilispäivän sateen jälkeen kahtelin toiveikkaana aamuyön tunteina vaalenevaa taivasta ja repeilevää pilviverhoa kuvitellen, että aamulla herättyäni ulkona paistaa aurinko ja sateesta ei oo tietoakaan. Mutta täsävaiheesa unohin sen kuuluisan Suomen kesän..

Mitä hulluja. Vettä tuli aamullaki ja toiveet siitä, että tänään sais aurinkoisia kesäkuvia muuttu harmaiksi sajetakkikuviksi jotka ei nekään onnistunu niinkö pienen pääni sisällä aamuyön tunteina kuvittelin. Mikä siinä on, että pääkopasa kaikki on niin yksinkertasta ja helppoa, mutta todellisuus on aina jotain ihan toista :D

Sisteri tuli tänään käymään. Ja tällä sisaruskaksikolla on aina nälkä, mahalaukku on (lähes) pohjaton niinkö Nipsulla. Joten tehtiin ruokaa. Kerranki kaapista jopa löyty sitä, mitä extemporeruuantekoon harvemmin löytyy.

Jopa sisaruskaksikon pohjaton mahalaukku tuli täyteen. Ruokaa nimittäin oli, se oli hyvää ja sitä syötiin. Jälkkäriksi mansikka-mustikkapirtelöä. Aijettä!

Ruoka piristää aina sajepäiviä ja vielä enemmän piristi harmaitten pilvien välistä hiljalleen pilkottava sininen taivas ja tuo kumma keltanen, lämmi ja valoa tuova taivaankappale jota toisinaan myös auringoksi kutsutaan.

Anna lapsen nukkua

Käytiin serkun kans taas yks päivä värikästä keskustelua asiasta, josta oltiin (ja ollaan edelleen) hyvin eri mieltä. Onko oikein herättää kouluikäset lapset kesälomalla vartin yli kaheksan aamulla vain siksi, että muuten päivän rytmit menee ihan pilalle? Mun vastaus tähän on selkeä ja varmaan kaikki sen arvaaki. Se ei oo oikein. Ei missään tapauksesa.

Koulu on lapsen työtä, ja ei se aina niin helppoakaan työtä oo. Koko kouluvuoden lapsi ehtii herätä aikasin ja elää elämäänsä rytmeihin ja aikatauluhin sidottuna. Nukkumaan yheksältä ja ylös seittemältä. Ja sittekö koittaa jokasen koululaisen unelma, kesäloma, sillon kaikki vähäänkään kouluun viittaavat pistetään pois mielestä ja näkökentästä. Kesälomalla mikään ei oo nuukaa. Kesälomasa parasta on se, että ei oo aikatauluja eikä rytmejä, vaan ne saa päättää ite.

Serkkuni oli sitä mieltä, että jos antaa lastensa nukkua niin pitkään ku unta riittää, ja jos ne sattuu nukkumaan yli päiväruoan on se lähes katastrofi? Mää naroin pääni puhki ja sanoin, että mulle se on jokapäivästä hommaa kesälomalla. Jos lapsi nukkuu yli päiväruuan, millon se syö aamupalan tai lämpimän päiväruuan? Jos kyseesä on sen verran iso lapsi, että se osaa ite herätesään ottaa kaapista lautasen ja lämmittää ite itellensä mikrosa ruokaa ei asiasa oo häjän päivää.

Kesällä on täysin okei saaja valvoa niin pitkään ku huvittaa, vain koska on kesäloma ja mitä pahaa valvomisesta seuraa? On myös täysin okei saaja herätä sillon, ku uni loppuu, ei sillon ku äiti herättää sen mukaan mikä äitin rytmeihin on luonnollista.

Lapsi on terve sillon ku se nukkuu tilaisuuen tullen puoleenpäivään! Tai nyt puhun ehkä enemmän nuoristsa, mutta silti.

Mää oon siinämäärin äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että meijän talosa on aina saanu nukkua. Mää en kertakaikkisesti muista kesälomalla aamua, jollon äiti ois minut herättäny ilman mitään järkevää syytä. Jos kello rupiaa läheneen kolmia iltapäivällä, sillon äiti saattaa tulla herättelemään, mutta ennen kahta on minusta täysin aiheetonta herättää lasta kesälomalla, jos mitään järkevää syytä siihen ei oo.

Oon myös sitämieltä, että asuinpaikalla on väliä. On eriasia asua keskustasa, misä väkisin tulee nähtyä naapureitten menemisiä ja tulemisia ja tekemisiä, sielä voi tuntea huonoa omaatuntoa jos tajuaa ite heränneensä puoliltapäivin ja naapuri on siihen mennesä leikannu ruohon, istuttanu perunat, siivonnu koiranhäkin, haravoinu pihan ja grillannu.

Mutta ku asuu täälä korvesa, misä ei yhestä ainuasta ikkunasta naapureita näy, en jaksa välittää moisesta. Ei sillä, että mää välittäsin vaikka ihmisten ilmoilla asuisinki :D jokanen elää omaa elämää, jos naapuri on ahkera, ei se kiellä sua nukkumasta niin pitkään ku mahollista.

Kaikki tämä ku sullotaan yhteen, on tuloksena se, että lapsi saa ja sen pitää saaja kesälomalla nukkua niin pitkään ku huvittaa. Kesäloma on vain kerran vuojesa, ja sillon on (lähes) kaikki sallittua. Eikä se vahingoita lasta millään tavalla, jos sen antaa kääntää rytmiänsä, ei se sitä rytmiä ikuisuueksi pysty mitenkään kääntämään, elokuusa se kääntyy normaaliin arkirytmiin väkisin, ja sitte serkku on taas tyytyväinen :D

Ja hei; mulla on kesätöistä loppuviikko vapaata. Vain siksi vetasin taas reilut kahen tunnin päikkärit, että saan tänään valvottua ja rytmini käännettyä. Koska kesälomalla ei herätä aikasin!

Länsi-Itä-Länsi-Itä

Viimesen viikon oon paahtanu tukka putkella ristiin rastiin Suomea itä-länsi-pohjos -suunnisa. Tai mää lähinnä oon istunu auton takapenkillä ja nukkunu. Jotenki eilen oli kuitenki niin mahtava päästä istuun omaan saunaan, yksin, hiljasuuteen ja rauhaan.

Sunnuntaina lähettiin kolmen tunnin yöunien jälkeen ennen kukonlaulua paahtamaan itärajalle, mistä muutama tunti takaperin tultiin ylioppilasjuhlista. Tälläkertaa mentiin vain aavistuksen pohjosemmas, ei vielä lappiin, nipin napin vasta napapiirin paremmalle puolelle.

Kolme ihmistä mahtu hyvin kerrostalon olemattoman pieneen yksiöön naurun, skipbon, instagramin, lasten ja päättömien juttujen kans asumaan viieksi päivää. Myönnän kuitenki, että oli äärettömän mahtava tulla omaan kamariin, omaan sänkyyn nukkumaan, yksin.

talvi yllätti napapiirillä kotiapäin tullesa..

Ja jotta tämä kesätöistä pitämäni "lomaviikko" ei suinkaan kävis liian letkeäksi, tuli täksi päivää komento lasten toimintapäivään isoseksi. Mikäs siinä. Isonen on aina valmis tehtäväänsä.

Väsyny, omaa aikaa oottava, univelkoja kantava tyty lähtee nyt pesemään kenkiä. Ei mikään maailman paras idea laittaa lastenleirille valkosia tennareita, vaikka tiesin kyllä, että tuun ne tänäiltana pesemään :D

Aina erilainen viikonloppu

Jokainen viikonloppu on aina erilainen, mutta viikon 22. viikonloppu on aina vielä erityisempi, vaikka keskenään kyseinen viikonloppu on vuojesta toiseen yleensä hyvin samankaltanen. Sinä viikonloppuna hymyilyttää aina. Niin myös tälläkertaa!

Tänävuonna täsä kyseisesä viikonlopusa oli vielä jotain erikoista. Mun pakollinen koulunkäynti loppu! Enään koskaan mun ei tarvi mennä yläasteelle, enään koskaan mua ei voija pakottaa opiskelemaan. Oppivelvollisuus on mun osaltani suoritettu! Päättötoikka ois voinu olla parempiki, mutta mulle se kelpas vallan mainiosti. Mulle pääasia on se, että se toikkari on käesä, ja mulla on mustaa valkosella siitä, ettei mua enään pystytä pakottaan opiskelemaan. Ei koskaan.

Tähän viikonloppuun liittyy aina myös juhlia, iloisesti hymyileviä ylioppilaita ja valmistuneita, kakkuja, mekkoja, korkokenkiä, kravatteja, mustia pukuja, nappaskenkiä, ruusuja ja kortteja. Instagram on täynnä valmistumiseen tai koulun päättymiseen liittyviä kuvia, kiitostekstejä, iloisesti hymyilviä kasvoja ja kesäsiä maisemia.

Tänävuonna mun juhlimiset jäi yksiin juhliin, mutta hienot juhlat oli neki, vaikka ite juhlapaikalle saapuminen oli hyvin persoonalliseen aikaan. Tänäviikonloppuna on myös tultu istuttua autosa jo 1153km, ja nukkuminen on jääny kolmeen tuntiin ja kassi on pakattu aamuyöstä kolmen aikaan ja nähtäväksi jää, mitä pöhölyä mää sinne oon tullu siihen aikaan pakanneeksi..

Minä äitinä

Vaikka mulla ei oo lapsia, en siis oo äiti, mutta silti mää näen ihteni äitinä kymmenen vuojen pääsä ja pystyn kuvittelemaan tilanteen mainiosti. Pystyn myös aikapitkälle näkemään minkälainen äiti tuun olemaan, mikäli mulle joskus kyseinen titteli päälleni suodaan.

Mää tuun olemaan äitinä erittäin ymmärtäväinen ja empaattinen. Tuun haluamaan lapsilleni kaikkea parasta ja hyvää, niinkö varmasti kaikki vanhemmat. Haluan että lapset tietää, kerto ne mitä tahansa, niin äiti ymmärtää niitä.

Haluan että mun lapsilla on hyvä olla. Mutta en halua suojella niitä kaikilta elämän kolhuilta, koska niistä lapsi kuitenki parhaiten oppii sen, miten elämäsä eteenpäin selvitään.

Tuun olemaan äiti, joka ottaa lapsensa mukaan niin moneen paikkaan mitä mahollista. Haluan pystyä hallihtemaan kaikkia lapsia, sekä kolmea kauppakassia matkalla autoon Prisman parkkipaikalla.

Tuun olemaan äiti, joka antaa lapsilleen rajat, mutta lipsuu niistä aivan liika usein. Tiiän jo nyt, että karkkipäivät ei tuu mun lapsillani toimivan, koska hellyn liika helposti; "no ota tämän kerran joku pieni karkkirasia, oot ollu niin kiltisti", "no ota karkkia, ei se maailma nyt siihen kaaju". Eikä se onneksi kaajukkaan.

Tietyt rajat tuun kuitenki pitämään, mistä en armoa anna.

Tänään kävin serkun kans äärettömän mielenkiintosta keskustelua lasten vaatteista. Ja siinä asiasa tiiän jo nyt, että tuun olemaan kamala äiti. Toivon sydämmeni pohjasta, että saan poikia, sillon mun ei koskaan tarvi ostaa röyhelöprinsessamekkoja, ei mitään vaaleanpunasta, ei käsilaukkuja tai mitään "ylimääräsiä hiluja".

Tuun pukemaan lapseni hyvin yksinkertasiin ja siisteihin vaatteihin. Tietenkään en aijo lasta tällätä hoitoon farkkuihin, nahkatakkiin ja ylihienoon paitaan puettuna. En, mutta käytännöllinen, rento ja arkinen asu voi myös olla siisti. Housun ja paijan pitää sopia keskenään yhteen. Värimaailman tulee sopia yhteen, en pue lastani vihreään kukkateepaitaan ja violetteihin autohousuihin ja sinisiin nallesukkiin. En välttämättä siks etteikö vihreä, violetti ja sininen vois toisinaan sopis yhteen, vaan siks, että kukkia, autoja ja nalleja ei ängetä samaan asuun yhtäaikaa.

Jos saan tyttölapsia, yritän viimeseen asti välttää kaikenmaailman röyhelöitä ja prinsessoja vaatteisa. Sillonko lapsi on ihan vauva, on mulla täys oikeus päättää mitä puen lapselleni päälle. Suurena toiveena siis on, että lapseni oppii pitämään yksinkertasia vaatteita, sensijaan että se alkais haluamaan röyhelömekkoja. Jos en pue lapselleni vauvasta asti röyhelömekkoja, nii eikai se koskaan opi ees haluamaan semmosia itellensä? toivottavasti..

Suurimman osan lasteni vaatteista tuun ostamaan uutena. Toki jos mulla on usiampia lapsia, niin niillä voi keskenään kierrättää vaatteita jos ne on pysyny hyvänä, käyttökelposina ja siisteinä. Mutta voin sanua heti suoraan kaikille, että mun lapsille ei kannata alkaa säästämään omien lastenne vanhoja vaatteita, koska en niitä kuitenkaan pue lapseni päälle :D en sillä, etteikö vaatteet ois käyttökelposia ja hyviä, vaan sillä, että mitä todennäkösemmin ne ei sovi tämän kamalan äitin makuun joka ei lapselleen mitä tahansa ryysyjä niskaansa heitä.

Ymmärrän periaatteen sille, että vaatteita kierrätetään talosta taloon. Se on taloudellista, eikä vaatteet mee hukkaan jääjesään omille lapsille pieniksi. Mutta mää haluan lapsilleni omat vaatteet. Haluan että ne vaatteet on alusta asti ollu meillä, ne on pesty oman hajusella pesuaineella alusta asti, niihin on tullu talon haju ja yksinkertasesti vain se, että ne on omia.

Serkku teki tänään terävän pointin nauraesaan kuoliaaksi mun suunitelmista pukea lapseni, että miten ratkasen tilanteen jos lapsi tahtoo ite pukia vaatteet päällensä. Ratkasen sen sillä, etten osta lapsen vaatekaappiin mitään järkyttäviä rytkyjä, ostan sinne vain hienoja vaatteita, jollon lapsen ite valihtemat vaatteet ei mun logiikalla voi olla kovin kamalia..?

Toki lapsi on lapsi, ja sen tulee saaja näyttääkkin lapselta. Eikä mulla oo tarkotus pukia lastani "aikuisen vaatteisiin", lapsesta pitää näkyä että se on lapsi ja sen annetaan olla lapsi, mutta ei se sulje pois sitä, että vaatteet on siistit ja värimaailmat sopii yhteen.

En tuu pukemaan lapsiani kalliisiin merkkivaatteisiin, koska lastenvaatteet ymmärrykseni mukaan kuluu melko äkkiä lapsen touhuisa, enkä aio käyttää omaisuuttani siihen, että mun lapsi kulkee kaupasa satasen kengät jalasa tai viienkympin housut jalasa.. mutta jos ostan vaatteita, ostan siistejä ja nättejä. Jotka muuten mitä todennäkösemmin on kaikkien muitten mielestä iha hirviän rumia ja kamalan tylsiä lastenvaatteita.

Oon sanonu äitille jo monta vuotta sitte, että jos mulla joskus on lapsia, niin yli-innostunu mummu ei saa ikimaailmasa ostaa minkäänlaisia mekkoja tai paitoja misä on röyhelöä tai pitsiä tai jotain ylimäärästä hömppää, oli kuin nätti tahansa, mutta todennäkösesti se ei mun mielestä oo nätti ja näin höpsähtäneen mummun ostos menee ihan hukkaan ko pikkutarkka äiti ei lapsellensa päälleen rumaa vaatetta pue.

Lelut annan lapsen ite päättää. Toki lapseni ei tuu saamaan kaikkia leluja heti samalta istumalta ku niitä tahtois, mutta pääasiasa tuun ostamaan lapselle leluja mitä se ite haluaa. Ja toivon niin paljon ettei se halua prinssessoja tai barbeja...kaikki muut käy! Mutta jos se niitä tahtoo, kai tämänki äitin on josain vaiheesa vain annettava periksi ja ostettava lapselle prinsessoja, mutta se ostopäätös ei tuu olemaan mulle, prinsessavihaajalle helppo!

Mää annan lapsen leikkiä. Lapsen leikkiminen saa näkyä talosta, mutta näyn pitää silti olla hallittu. Lasten leikkihuone saa olla niin räjähtäny ku ikinä vain lapset sen tahtoo räjähtäneen näköseksi tehä, oven voi aina vetää kiinni jollon se ei häiri tämän pikkutarkkaäitin silmää. Olohuoneeseenki saa periaatteesa tuoja leluja, mutta hillitysti.


Lasten piirrustuksilla ja askarteluilla tuun luultavasti sisustamaan lastenhuoneen seinät ja katot. Muualle taloon tuon niitä harvakseltaan, ja jos tuon esimerkiksi piirrustuksia leikkihuoneen ulkopuolelle, en tosiaankaan lätkäse sitä sinitarralla ensimmäiselle vastaantulevalle seinälle jököttämään. Haluan kaikille lapsille oman taulunkehyksen, minkä sisään vaihetaan aina aika-ajoin uus piirrustus. Taulunkehykset komistaa yhesä ryppääsä olohuoneen seinällä, jollon ne huomataan, mutta ne ei vie liikaa huomiota olohuoneen muusta sisustuksesta.


Jokaisen lapsen sängyn yläpuolelle haluan myös Suojelusenkelitaulun, se on ollu mulla itelläki aina sängyn yläpuolella ja sen "perinteen" haluan omille lapsillenikin säilyttää.

Kuitenki lapsi on aina lapsi. Se on aina yhtä ihana, oli vaatetus minkälainen tahansa ja vanhemmat on kaikki yhtä hyviä vaikka koko talo ois tapetoitu lasten piirrustuksilla ja leluja on joka nurkka täynnä. Ja ottakaa tosiaanki huomioon se, että täsä on vain mun mielipie, tästä uupuu lapsen oma mielipie, sekä myös lapsen isän mielipie. Ja seki on syytä ottaa huomioon, että hetki ennenkö minusta tulee äiti, on vielä todella pitkä hetki ja sinä aikana mun mieli ehtii muuttumaan vielä monesti. Eikä sitä hetkiä välttämättä koskaan edes tuu, kuka tietää. Toivon myös, että osasitte lukia tämän pilke silmäkulmasa, vain minut tuntevat ihimiset voi ymmärtää mitä tällä todella tarkotin :D

Hauskaa ja mielipiderikasta päivänjatkoa!