sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Poikaystävä vastaa

Ihan aluksi, inhoan sanaa poikaystävä. Mutta ei takerruta siihen, takerrutaan siihen että laitoin energisemmän puoliskani hommiin, hyödynsin whatsapin videopuhelua ja hyötykäytin tylsän lauantai-illan, kun Iivokin saa kultansa vasta huomena. Joten nyt testataan miten "kaikkitietävä" puoliskani selevis tästä haasteesta!




MIKÄ ON MTILDAN LEMPIRUOKA?
-hmm, makaronilaatikko.



ENTÄ INHOKKIRUOKA?

-ykskö vain? Hernekeitto!

syy miks en ehkä meekkään armeijaan..



MITÄ MTILDA KATSOO TELKUSTA TAI NETFLIXISTÄ?

-viis vuotta sitte sie katoit kaikki mäkihyppykisat mutta tällähetkellä Uusi Päivä ja Syke



MINKÄLAISISTA ELOKUVISTA HÄN PITÄÄ ENITEN?

-romanttisista komedioista jotka päättyy onnelliseen rakkauteen



MILLAISTA MUSIIKKIA MTILDA KUUNTELEE?

-öö, mie en tiiä Finlandersin biisit, mihin kategoriaan ne luokitellaan, mutta sanoisin että suomenkielistä poppia ja iskelmää



MITÄ MTILDA PELKÄÄ?

-juoppoja, julkista liikennettä, käärmeitä varmaan pelkäisit jos näkisit, et oo ehkä nähny vielä

oon nähny käärmeitä!! Ja no, juopot, niin.. 



ASIA, JOTA USEIN TEET, JOSTA HÄN EI PIDÄ?

-suunittelemattomuus, aloitekyvynpuute, akp lyhennettynä



MITÄ MTILDA TILAA RAVINTOLASSA?

-ei me olla käyty missään ravintolasa :D jos sie minun kans lähtisit ravintollaan niin siehän tillaisit varmaan öö lohta, varmaan niillä sinun potuilla mitä sulla pitää aina olla, mie en tiiä mitä pottuja ne on onko ne lohkoperunoita, vettä, salattia alkuruuaksi, jälkkäriksi suklaakakkua tai mitä suklaista sielä onkaan.

..tai sitte vain yksinkertasesti otan tutun ja turvallisen makaronin :D



MINKÄ PARISSA HÄN VIETTÄÄ MIELELLÄÄN USEITA TUNTEJA?

-minun tietysti, oliko tuo olevinaan joku kysymys. No, pistä kissaki mutta kakkossijalle.



YKSI HUONO JA YKSI HYVÄ PUOLI:

-huono: aika paha, nyt on paha, mie yritän oikeasti nyt miettiä, oikeasti huono puoli on ehkä malttamattomuus
-hyvä: no eihän sinussa ole ku etupuoli ja takapuoli, mutta oikiasti ehkä huomaavaisuus.




MTILDAN OUTOJA TAPOJA?

oliko tuo olevinaan joku kysmys? Kuinka pitkän listan saapi luetella? Mistä me alotetaan, pakkomielle suoristusrautaan; hiusten suoristamiseen JOKA ikinen päivä, voishan sinne lisätä iltapalaksi valkopippuria, dosetin käyttäminen tuolla ikää on minusta aika outoa, huulirasvapuikon työntäminen nokkaan, ylihygieniallisuus

no hei ihan oikiasti, emmääny nuin outo silti oo



MISSÄ MTILDA ON HYVÄ?

-löytään kaupasta sen kaikkein kalleimman kissanvessan, ja ylipäätään löytään kaupasta aina sen kalleimman tuotteen
-ruuan laittaminen
-lastenhoitaminen miinus kuivitus



MIKÄ SAA HÄNET ÄRSYYNTYMÄÄN?

-kaikki mikä ei tapahu niinkö sie tahtoisit

noh noh!



ENTÄS PIRISTYMÄÄN?

-no suklaa aika useasti ja itserakkaasti sanon että minä

suklaa pelastaa surkeimmankin päivän!


MILLAINEN ON HÄNEN KOTILOOKKINSA?

-ei sukkia, colitsihousut, t-paita, toisinaan myöski minun t-paita, hiukset pikkumyy-nutturalla, jos on pitkähianen paita niin liian iso huppari ja jos sukat niin ne mallia nilkka.



MILLAINEN MTILDA ON TYTTÖYSTÄVÄNÄ?

-yhdellä sanalla tiivistäen täydellinen.



torstai 22. helmikuuta 2018

Elämää

Elämä on, joskus hyvin tasaista puurtamista päivästä toiseen, joskus tapahtuu paljon. Jos joku kysyy multa, kumpaa mun elämä tällähetkellä on, valitsen hetkeäkään epäilemättä jälkimmäisen. Toisinaan hämmästelen itekkin, miten elämään voi saajakkin yhtä aikaa mahtumaan niin paljon uusia asioita joiden eestä vanhat asiat joutuu heittämään sivuun.


Ehkä kyse on siitä, että oon melkein 18 vuotta elämästäni eläny hyvin tasaista, peruspaksua elämää, puurtamista päivästä toiseen josa suurin ongelma on kerätä motivaatio kouluun lähtemiselle. Ehkä kyse on siitä, että 18 vuotta oon saanu elää ihanan rauhallista elämää, ja nyt kaiken oli aika muuttua.




Viimesen puolen vuojen yks keskeisimpiä asioita on ollu pahvilaatikko. Operaatio pakkaa koko 18 vuojen aikanen elämä pahvilaatikoihin, kirjota päälle viiäänkö laatikko varastoon, rivarinpätkään vai kaatopaikalle. Ja ensinnäkin lajittele pahvilaatikkojen sisällöt järkevästi, tätä en ite osannu, nimimerkillä tahon puhelimen kuoret pahvilaatikosta joka on varaston perimmäisesä nurkasa alimpana. Enkä näe syytä miksi ostasin uuet, ku joskus ne kuitenkin sieltä pahavilaatikosta käsiini tulee, toivottavasti ainaki.


Puhelimenkuoret kuuluu sarjassamme pienimpiin asioihin, verrattuna siihen että keskellä yötä heräät ja alat ikävöimään kaappikellon kotosaa ääntä joka kuulu puolen tunnin välein, ja olit aina puolentunnin tarkkuuella käsityksesä vuorokauen ajasta, vaikket kelloa ois koko päivänä kahtonukkaan. Samaan kategoriaan luokitellaan varmaan lähes joka iltanen säikähys unen rajamailla siitä, miksi tiellä menee näin paljon autoja, kunnes havahut ettet enään asukkaan keskellä mehtää josa kulki kerran päiväsä vain postiauto. Puhumattakaan siitä että voisit juosta yöpaita päällä hakemaan postin neljältä iltapäivällä. Tai siitä, että ulkoa kuuluis Vimpan haukkuminen, tai kotia tullesa näkisit heiluvan hännän ja ilosen koiran.




Mutta vissiin tää kaikki on elämää. Tai ainaki luulen ja toivon niin. Vaikka välillä mietinki että entä jos tää onki vain unta, jos joskus herään vielä omasta sängystäni keskellä mehtää hiljasuuteen ja pihalla nukkuvaan koiraan, kunnes herään todellisuuteen ja tajuan kaiken olevan saavuttamatonta toiveajattelua. Ehkä vielä joskus tunnen olevani kotona ja saan hakea postin yövaatteet päällä.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Tjenare!

Istun sängyllä, eilen vaihettujen puhtaitten lakanoitten seasa. Ikkuna on auki ja ulkoa kuuluu jotain huminaa. Kello on 11:31. Alakerrasta kuuluu puhetta. Nokkani haistaa vieresä olevan paijan tuoksun. Silmät kääntyy kahtomaan valokuvaa joka on yöpöyällä. Selasin kännykkää ja yhtäkkiä vain tuntu että nyt haluan kirjottaa.




Ei mulla oikiasti mitään asiaa oo. Enkä tiiä osaanko enään edes kirjottaa blogia. Enkä tiiä lukeeko kukaan enään mun blogia, onko kaikki kajonnu puolen vuojen tauon jälkeen? En tiiä, muutta kokeilen. Kirjotan silti, vain siksi että tekee mieli kirjottaa.




Kahton kamarini seinää mihin eilen siivotesani suunittelin tekeväni valokuvaseinän. Inttileskenä on aikaa siivota, sisustaa ja ideoija. Energisemmän puolisko ollesa armeijan harmaisa kertaamasa, pitää todellakin kehitellä ohjelmaa, ajanvietettä ja tekemistä että saa ajan kulumaan.




Työharjottelua on takana neljä viikkoa, huomena alkaa viimenen viikko. Perjantaina saan armypoikani takasi. Perjantaina on myös viimenen työpäivä ja sitte alkaa kahen viikon syysloma. Aiettä! Mukavaa syksyä kaikille, mää muuten tänäaamuna kuuntelin jo joululauluja..

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Neljä pientä ankkaa lähti leikkimään..



Lähettiin käymään energisemmän puoliskoni kans eilen iltakyläsä kaverilla ja astetta liian vahvaksi keitetystä kahvista tuli kahavinjuojille energiapiikki joka päätettiin hyöjyntää meren rannalla auringonlaskua ihaillen. Sunnuntai-ilta, kolme erittäin korvaamatonta ihmistä, auringonlasku, melkein tyyni meri, hiljasuus ja tyhjät hiekkarannat. Ja naurua, paljon naurua. Myös kastuneita kenkiä, kiitos nopiasti nousevan veen.


Mitä ihminen ilman ystäviä tekis? Ei yhtään mitään! Ja yllä olevan kuvan hulluuet saa helposti aikaan pelkällä kahvilla ja valihtemalla ajankohan niin että kaikkia alkaa hiljalleen väsyttämään, sillon saa naurun aikaan mistä vain. Voin taata, ja voin suositella lämpimästi.


Ei tuola merellä nyt varsinaisesti mikään lämmin ollu, mutta hyvä mieli riittää yhtä pitkälle ku erittäin huonot ideatkin :D ja aamulla yhen sankarin piti herätä reilun neljän tunnin unien jälkeen töihin, mutta se en onneksi ollu minä. Mää oon kesälomalla, ja muutaman tunnin päästä lähen kirjaimellisesti lomalle, tosin en tiiä tuleeko siitä lomasta enemmän kesäloma vai talviloma.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Viikon 22. viimenen arkipäivä

Täälä hän jälleen on, kesä ja kärpäset. Vaikka mulla on jo viikon ollu loma, eikä ilmat kovin kesäset oo, niin totuus on että tänään alkaa kesä. Tänään on se aina yhtä virallinen toikkarinjakopäivä vaikka oman toikkarini sain jo viikolla postisa. Tänään loppuu koulut ja alkaa kesä. Tänään päättyy rytmit ja aikataulut, tänään on juhlapäivä.


Mää oon ollu jo viime perjantaista asti lomalla, mutta valitettavasti täytyy sanua rytmin olevan todellaki mitä on, kun elää duraselpupun kans joka herää aamulla kuuelta on turha toivo kuvitella ees salaa mielesä saavansa nukkua kahteen asti..


Bongasin Puron varresta mulle nakatun kesälistahaasteen ja mietin pitkään, mitä ihmettä kirjottasin kyseiseen listaan. Tavallaan tiiän kesästä tulevan samantyylisen ku aiemmistaki, mutta samalla tiiän siitä tulevan täysin erilaisen. Enkä tiiä mitä erikoisia toiveita kesälle listaisin, extemporesunnuntaiajelut ois kivaa piristystä ja samoin valvominen siihen asti että iskä nousee aamulla töihin. Eli samanlaista, mutta erilaista kuin ennenki. Nähtäväksi jää, mitä kesä tuo tullesaan.


Onnea valmistuneille ja koulunsa päättäneille ja hyvää kesää kaikille! (: