Mökkikauenpäätösviikonloppu

Tänäviikonloppuna päätettiin mökkikausi ja mää päätin sen osaltani hyvin erilaisisa tunnelmisa mitä aikasempina vuosina. Olin viettämäsä viikonloppua 117 ihmisen joukosa, hälinäsä ja metelisä perheleirillä omalla koululla. Hassua, että koulusta saa yhtäkkiä aikaan leiripaikan, eikä sitä tuu ees aatelleeksi että tää on mun tämänhetkinen koulu.

Meille sanottiin heti perjantaina ennen leirin alkua motivoivat alkusanat; me ollaan kaikki sunnuntaina ihan rättiväsyneitä ja kaikkemme antaneita mutta tästä tulee silti hieno leiri! Ja voin luvata, että nuo sanat pitää paikkaansa enemmänki ku hyvin. Mää annoin kaikkeni mitä minusta lähti, mutta vastavuorosesti sain myös niin paljon itelleni tältä(kin!) leiriltä, ja oon kiitollinen joka hetkestä vaikka väsy on sanoinkuvaamaton. Nimimerkillä kello on vartin yli neljä, tulin just suihkusta ja harkihen vakavasti meneväni tämän postauksen jälkeen yöunille.

Jos leirin kokonaisvahvuus on 117 päätä, ei liene kenellekkään yllätys että ääntä, itkua, huutoa, naurua, kinaa ja kolisevien päitten ääniltä ei voinu välttyä, ei ennenkö lapset oli illalla menny nukkumaan ja isosten oma aika alko, mutta seki oli lähinnä sitä että kaikki nuokku penkisä silmät ristisä. Mutta silti en valita! Tää viikonloppu oli mainio! Hienoin isoskokemus tähänmennesä! Ja kai se isosen elämään kuuluu että on neljän jälkeen päivällä valmis menemään nukkumaan sunnuntai-iltana..

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja nauttikaa siitä, että ootte (toivottavasti) nukkunu viimeyönä kunnon yöunet! ;)

Viikko takana, monta eesä

Ensimmäinen kouluviikko, viikonloppu mukaanlaskettuna alkaa olla takana ja päällimmäisenä on hyvä fiilis, eikä vähiten siksi että tää kaikki on vapaaehtosta ;) koska ei vain oo mikään pakko!

Menny viikko ei oo alakuunkaan tuntunu kouluviikolta, kokoajan on tapahtunu niin paljo kaikkia muuta kivaa ettei oo ehtiny aatteleen koko koulua. Toistaseksi ei vielä kuitenkaan oo tullu mitään ylitsepääsemätöntä ärsytystä 'emmäätaho kouluun!'. Mutta en voi myöntää koulusa olevan ihan kivaa, koska imagoni kärsii, mutta..nii, ehkä ymmärsitte :D

Se että joka päivä ja joka viikko on erimittaset, eri oppiaineita täynnä, ja se että ope voi perjantaina päästää kaks tuntia aiemmin koulusta mitä lukkari näyttää vain koska perjantai, tekee koulunkäynnistä huomattavasti innostavampaa. Ainaki jos vertaa yläasteeseen josa jokanen päivä oli 8:35-14:35 ja koko lukkarin osas ulkoa ku mitään muutoksia siihen ei koskaan tullu.

Se että koulusa on huippuhyvät ruuat (jälkkäreitä unohtamatta!), ja välkät jollon saa halutesaan lähtä kauppaan ilman että tarvii keksiä tekosyytä ja yskiä tekoyskää hakiesa opelta lupalappua että pääsee hakemaan kurkkupastilleja kaupasta. Mää oon tehny tämän vain kerran yläasteella! Mutta tiiän niitä, joilla on krooninen tekoyskä koko vuojen.. mutta tilaisuus päästä kauppaan ilman lupalappua piti testata tietenki heti toisena koulupäivänä. Ja kolmantena. Ja neljäntenä. Ja viientenä..

Mutta se mun on pakko myöntää, että miks kukaan ei oo koskaan kertonu että opiskelu voi oikiasti olla ihan jees? Opet osaa oikiasti olla rentoja ja mukavia, läksyä ei tuu ja kesken oppitunnin saatetaan lähtä pihalle leikkimään peiliä. Mää todellaki ymmärrän niitä yläastelaisia jotka tuskailee tiukkapiposia ja ylitarkkoja opeja, pitkiä päiviä ja 'ei me vielä lähetä, meillä on vielä minutti tehokasta työskentelyaikaa jäljellä' -sanontoja.

Suuret tsempit ja myötätunnot niille, joilla koulu on vielä pakollista! Mulla se on vapaaehtostsa ja nautin siitä täysillä! (:

Kohta alkaa #opiskelijalaiffi

Kävelin tänään yläasteen pihan läpi. Kahtoin pihalla nököttäviä opettajien autoja, jotka oli samasa parkkiruujusa mitä viimeset kolme vuotta ja kahtoin niitä seiniä ja ikkunoita, joitten sisäpuolella opiskelin viimeset kolme vuotta. Ja ette usko miten onnellinen ja vapaa olo oli kävellä vain kaikken tämän ohi. Hymyilin, tiesin että tuonne ei enään koskaan tarvi mennä.

Rivien välistä ootte ehkä saattanu huomata, että tämä tyttö ei osaa arvostaa koulunkäyntiä etuoikeutena, mulle siitä on viimevuosina muojostunu ressipesä ja todellinen pakkopulla joka paisuu niinkö pullataikina ruukaa paisua. Toivon, että tää mielikuva tulee muuttuun seuraavan 3-4 vuojen aikana. Minusta nimittäin tulee maanantaina virallisestikki opiskelija.

Talsein siis yläasteen pihan läpi lukion opon juttusille. Tuntia ennen rupesin puhumaan ääneen että mun tosiaan pitäs tänään tietää neljä ainetta mitkä aijon kirjottaa kolmen vuojen päästä ylioppilaskirjotuksisa, painosanalla pitäs tietää, määhän en toki vielä tuntia ennen opolle menoa tienny. Mitä muutakaan voi olettaa koulua inhoavalta ihmiseltä joka on vielä lomalla? :D

Serkku istu pöyän toisella puolella (ja huijas skipbosa minkä ehti... ) ja lyttäs mun haaveeni psykologiasta ihan lyttyyn, se on kuulemma vaikia. Ja määhän en tieten tahtojani ota kouluun mitään liika vaikiaa, mää meen tasan siitä mistä aita on matalin. Tosin ristiriitasta on se että oon silti valinnu kaksoistutkinnon..

Joten olemattomatki suunitelmat niistä neljästä kirjotettavasta aineesta meni vielä tuntia ennen uusiksi. Loppupeleisä ku pääsin lukiolle, ja pääsin vielä opon huoneeseen asti sisään ja hetken kuuntelin, mutta mitään en ymmärtäny, pääjyin valihtemaan neljäksi aineeksi äikän (pakollinen), matikan, pitkän enkun ja terveystiejon.


Joten, jos suunitelmat käy toteen eikä elämä lyö kovin isoja tiilimuureja esteeksi, toivotan tervetulleeksi juhlimaan mun lastenohjaajan ja ylioppilasjuhlia 3-4 vuojen päästä, riippuen siitä miten ahkera oon tekemään lukiotunteja lastenohjaajaopintojen lisäksi. Mää siis teen koko lukion etänä, eli opiskelen kaiken yksin kotona tietonkoneella.. sitä en tiiä selviääkö tästä hengisä tai kestääkö mulla pää tätä kaikkia, mutta mää luotan siihen että jos mää valkolakin haluan päähäni, nii sen mää myös hommaan, lähes keinolla millä hyvänsä. Mutta jos alkaa näyttään ettei tästä hengisä selvitä tai pää räjähtää käsiin, nii kyllä mää sitte lopetan jomman kumman kouluista ihan vain koska ei oo mikään pakko opiskella sitä loppuun asti ;)

Mutta nyt. Nyt mää istun pimiäsä, ainoastaan kolmen kynttilän ja tietskan näytön valosa jonka oon säätäny niin himmeälle ku saa, ihan vain etten sokevu tai pilaa tunnelmaa. Nyt on syksy. Tai se on ollu sitä jo kauon, kesää ei nimittäin enään elokuusa oo. Mää en erityisesti tykkää syksystä, mutta hämärät illat, kynttilän valo, hiljanen talo ja se, että koko perhe (5/5) on koosa, on jotain niin mahtavaa ettei sanat riitä.

Onneks enään ei oo pakko!

Menin tänään äitin kyytisä tätille, ja kahtelin harmaasa ja masentavasa ilmasa linkkupysäkillä seisovia ihmisiä miettien että onneks tuo aika on ohi. Onneks mun ei enään ikinä tarvi istua yläasteella opiskelemasa. Ei enään koskaan.

Vasta tänäaamuna tajusin miten onnellinen oon, ku näin että toiset todella menee yläasteelle ja ite sain vain istua autosa tietäen että koulu alkaa vasta maanantaina. Ja seki on vapaaehtosta. Periaatteesa mun ei oo siis mikään pakko mennä kouluun ja sitä tilaisuutta tuun käyttämään hyödykseni, siitä oon varma! Eläesäni en oo yhtään tuntia koulusta lintsannu, nii jos nyt alkaa tulemaan joskus päiviä jollon on yks tunti koulua, voitte olla varmoja että tämä tyttö ei mene vain koska ei oo mikään pakko :)  ja se jos joku hymyilyttää!

Mietein yks ilta myös niitä, jotka menee ykköselle ja alottaa koulunsa. Seuraavat yheksän vuotta eesä. Oon onnellinen siitä, etten seittemän vuotiaana tajunnu aatella sitä asiaa niin pitkisä kantimisa, oisin saanu hermoromahuksen. Kymmenen vuotta pakollista koulua on pitkä aika, vaikka kuin yrittäis aatella koulunkäynnin etuoikeutena. Voin sanua ihan rehellisesti, mitään kaunistelematta että ei se koulu aina oo niin kovin ruususta. Itseasiasa se on sitä harvoin. Enkä tarkota sitä, että opiskelu on tylsää ja on tylsä herätä aikasin. Kouluun liittyy niin paljon muutaki.

Jokatapauksesa, toivotan onnea ja tsemppiä koulunsa alottaneille ja sitä jatkaneille! Mää alotan vapaaehtosen koulun maanantaina, siitä lisää myöhemmin, ja varmasti tuutte lukeen aika monesti vielä "ihan vain koska ei oo pakko" ;)