Ensimmäinen kesäyö

Vaikka kesä ei vielä virallisesti oo mun näkökulmasta alkanu, on ensimmäinen kesäyö valvottu hyvällä menestyksellä. Ja jos ensimmäinen kesäyön valvominen venähtää 05:15 asti, näyttää loppukesä valvomisen osalta äärimmäisen mainiolta!

Alkuillasta oltiin järven rannalla paistamasa makkaraa, soutelemasa veneellä jonka pohjasa ollu reikä paikattiin -tee se itse- menetelmällä mehtästä löytyvillä tarvikkeilla, syötiin sipsejä, naurettiin, pelattiin koripalloa ja vietettiin huippu ilta huipulla porukalla.

Saavuin kotia tänäaamuna kolmen aikaan, mutta lähin samantien uuestaan matkaan. Tälläkertaa kamera kainalosa lähin kaverin isosiskon kans kuvaamaan auringonnousua. Kerranki ku oltiin sopivasti liikenteesä yhtäaikaa ja samalla kyytillä ja molemmilla kamerat suhteellisen lähellä, lähettiin kesäyön taikaan tervehtimään.

Kylä oli hiljanen. Ei sillä että tää meijän kylä muullonkaan kovin ruuhkanen ois. Edes karhuja ei näkyny. Eikä susia. Mutta hieno aurinko, usva ja kesäyön kaste kruunattuna käen kukkumisella ja täysin tyynellä, viilenevällä ilmalla oli jotain niin mahtavaa.

Lisäjännitystä ja tunnelmaa yöhön toi se, että kotiin palattua jokapaikka oli hiljaa, mistään ei kuulunu ääniäkään vaikka talosa nukku jo viis ihmistä, yks kissa ja yks koira sikiää tunta. Ainua mistä kuulu ääntä oli pihalla hörräävä, mitä rumimman näkönen sääskenkarkotin jonka nähtyä tiesin heti, että joku on lukenu Ilta-Sanomia.

Kahtelin keittiön ikkunasta ulos viien aikaan. Aurinko paisto jo silmiin ja häikäs. Oli hiljasta. Usvaa oli vielä, mutta aurinko oli jo niin korkialla että ulkona oli lähestulkoon päivänvalo. Päätin lähtä nukkuun. Eikö ensimmäisen yön valvomiseksi riitä, että kello lähenee puolta kuutta? Kömmein sänkyyn, taisiis hiivin. Ja voittajafiiliksenä totesin päässeeni peitonalle herättämättä kaveria joka tuli yökylään.

mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Kesäfiilis

Yhä ja aina edelleen mää oon sitä mieltä, että kesä alkaa vasta viikon 22. viimesenä arkipäivänä. Kesäsiä ilmoja voi olla ennen sitä, ulkona voi haista kesä, voi olla kesäfiilis ja vaikka kesälomaki voi olla ennen sitä, mutta kesä ei ala ennen sitä!

Mulla oli tänään viimenen päivä koulusa. Tai itseasiasa se oli jo eilen. Tänään kävin vain lukion opon juttusilla ja ysiluokan terveystarkastuksesa. Sitte häippäsin kotia. Kysyin varovasti opelta, mitä hyötyä mun on istua vielä viikko, jokapäivä kuus tuntia pelaten puhelimella koulusa (viimeset kaks päivää ei oo sisältäny yhtään mitään muuta!) jos voin alottaa jo kesätyöt ja tehä oikasti jotain järkevääki. Lupa tuli. Lauantaina haetaan vain toikkari, mutta yhtään oppituntia ei enään pakollisesa koulusa tarvi istua. Ei yhtään!

Ja voitte kuvitella että fiilis on kertakaikkisen mainio. Niin lämmin, niin vapaa, niin onnellinen, niin kiitollinen ja niin kesänen. Jokapaikka vihertää, käki kukkuu, kamari on sisustettu kesälookiin (=sänky ikkunan alla) ja elämä hymyilee. Kesä tulee! Enään ei oo ku viikko niin voin virallistaa kesän alkaneeksi.

Tällähetkellä pää lyö tyhjää ja silmät seisoo pääsä. Tuntuu tosi pöhölöltä, jokseenki hyvin kuumeiselta. Viimeset viikot on vieny viimesimmäkki energiat minusta, viimeviikkoina on väsyttäny koko ajan aivan luvattoman paljon. Tuntuu että nyt kroppa haluaa mun nollaavan tojellaki kaiken, jos täsä nyt kuumeen vielä pukkaa.. ei nyt kyllä oikeen ois aikaa sairastella ku viikonlopuksi oli ihan muut suunitelmat, mutta nähtäväksi jää miten käy.

Mukavan kesästä viikonloppua kaikille! 

#pohjantähdenalla

Näin joskus alkutalvesta Puolustusvoimien Facebook-sivulla mainoksen keväällä alkavasta Arman Alizadin vetämästä Pohjantähdenalla -ohjelmasta. Mainos oli Puolustusvoimien sivuilla siks, että kyseisen sarjan yks jaksoista käsitteli Puolustusvoimia. Armeijahulluna pistin muistiin millon kyseinen sarja alkaa ja jännityksellä jäin sitä oottamaan.

Nyt on tullu muutama jakso sarjasta ja voin suositella sitä äärimmäisen lämpimästi! Niin koskettava, niin puhutteleva ja niin paljon ajatuksia herättävä sarja. Jokainen jakso käsittelee eri asioita, asioita jotka on Suomesa toisille arkipäivää, mutta mitä "tavallinen tallaaja" ei välttämättä tuu aatelleeksi. Tähänmennesä on tullu jaksoja mm. vankilaelämästä, vanhustenhoidosta, kodittomuudesta ja yksinäisyyestä ja eilen tuli Puolustusvoimat -jakso minkä takia oon sarjaa seurannu.

Tuskin lienee kellekkään yllätys, vaikka kaikki sarjan jaksot tähän mennesä on ollu onnistuneita ja ajatuksia herättäviä, oli tää jakso ehottomasti paras.

Kerto siitä, miten paljon tämän maan eteen ollaan valmiita tekemään töitä ja kunnioittamaan sitä, että tätä maata on jo menneisyyesä puolustettu. Miten iso osa se on meijän kaikkien elämää että meillä on ollu urhoolliset veteraanit jotka on henkensä uhrannu puolustaakseen maata. Ja sitä pitää kunnioittaa ja tästä jaksosta näki, että armeijasa sitä kunnioitetaan. Armeijahulluna ja veteraanien uhrausta kunnioittaen toivon joskus pääseväni ite armeijan maihareihin asepalvelusta suorittaan.

Sarja näkyy neloselta tiistaisin klo 22:00

Cafetime

Mää en juo kahvia. En oo ikinä sitä paljaaltaan tippaakaan juonu tai edes maistanu, eikä tarvetta oo. Silti tykkään tästä meijänkylän keskustan uuesta ("uuesta") kahvilasta. Vaikka muuten vihaan koko keskustaa yli kaiken, tää on paikka mistä tykkään. Ehkä siks että sieltä saa mitä mahtavimpia kuvia, ehkä siks että sielä on hillittömän hyviä ja isoja kakkupaloja, ehkä siks että sielä on ihana kahvilatunnelma.

Veikkaan, että jos pääsen opistolle opiskelemaan mihin oon hakupaperit laittanu, tarvin tänne kahvilaan jonkunäkösen kanta-asiakaskortin.. uskallan väittää että tuun viettämään täälä luvattoman paljo aikaa opiskelujen lomasa. Mutta ettei pelkäksi kakunsyönniksi menis niin kahvilan salaattiannokset kiehtoo mua myös aivan älyttömästi ja semmosen tuun vielä joskus syömään!

Tänään käytiin täälä ystävän kans jäähyväiskahveilla. Tiiän että se kuulostaa traagiselta mutta se on yhtä traagista mitä totuus. Puolen toistavuojen aikana ollaan ystävystytty älyttömän hyviksi ystäviksi, vaikka ollaan kaikella tapaa ihan erilaisia ihmisiä. Miten ennen etäisesti tunteneesta, erittäin outona pitämästä ihmisestä voi tulla yks parhaimpia kavereita? terveisin hyvin ennakkoluulonen MTilda.

Hopia ei oo häpiä

Jääkiekko, se ainua urheilulaji josa kannatan ja toivon sydämmeni pohjasta Suomen pärjäävän. Ja nimenomaan MM-kisat. SM-liigaa tämä tyttö ei seuraa hölökäsen pöläystä. NHL:ää kehnosti, joskus -erittäin harvoin- luen netistä miten Minnesota on pärjänny.

Mutta toukokuusa mun jääkiekkohulluus iskee. Jos ois mäkiviikon päätösosakilpailu ja jääkiekon MM-finaali menosa yhtäaikaa, ja Leijonat taistelis finaalin voitosta, väitän että mäkiviikko jäis siinätapauksesa toiseksi... 

Luotto Leijonien MM-joukkueeseen on aina kova. Aina vuojen 2011 maailmanmestaruuen jälkeen oon luottanu siihen, että Leijonat pystyy voittamaan. Rehellisellä kovalla pelillä ja tasapuolisilla tuomarivalinnoilla. 

Ja nyt. Niin paljo ku tätä finaalia ootettiin, että Leijonat sinne tiensä raivaa ja niinhän ne raivas. Kaikkien pelien jälkeen on Leijonat kuullu viivalla Maammelaulun. Mutta ei tälläkertaa. Niin karua, niin julmaa, mutta viimenen -tärkein peli päätty tappioon.

#1 Juuse Saros

#19 Mikko Koskinen

#32 Niklas Bäckström

#2 Ville Pokka

#4 Tommi Kivistö

#5 Lasse Kukkonen

#6 Topi Jaakola

#7 Esa Lindell

#28 Anssi Salmela

#38 Juuso Hietanen

#55 Atte Ohtamaa

#9 Mikko Koivu 

#20 Sebastian Aho

#24 Jani Lajunen

#29 Patrik Laine

#36 Jussi Jokinen

#37 Mika Pyörälä

#40 Jarno Koskiranta

#41 Antti Pihlström

#51 Tomi Sallinen

#56 Teemu Pulkkinen

#61 Aleksander Barkov

#64 Mikael Granlund

#71 Leo Komarov

#96 Mikko Rantanen 

Täsä on se Leijonalauma joka oli tiukasti kiinni historian kolmannesa maailmanmestaruuesa. Leijonalauma taisteli, kesti ja anto kaikkensa. Mutta tälläkertaa Kanada vain oli parempi.

Myönnän että masentaa. Ei tämän näin pitäny mennä. Mun piti kirjottaa voittajafiilistelypostaus. Kuitenki pitää muistaa se, että tää on vain jääkiekkoa. Musta lätkä jota lätkitään mailoilla. Elämä jatkuu, ensvuonna tulee uus tilaisuus. Suomi on kuitenki MM-hopeamitallisti(laine)! Hopea ei oo häpiä!

Soppailemasa vai syömäsä?

Päätettiin lähtä siskon kans tänään soppailemaan. Ja syömään. Enemmän ehkä jälkimmäistä. Ilma oli aivan täydellinen soppailuun, seura mitä mainioin ja ruoka aina yhtä hyvää.

Subway on tämän sisaruskaksikon ihan ehoton lemppari -ja vakkari! Aina subiin jos mahollista, vaikka sitte tietoselle aamupalalle niinkö tänään mun kohallani..

Jälkkäriksi, eilinsen päivänsankarin kunniaksi jätskiannokset. Ja myös siks että päivä oli mitä mainioin jätskinsyönnille. Ja siks, että jätski on hyvää(: toisinsanoen; aina löytyy hyvä syy syöjä kunnon jätskiannokset!

Aikataulua ei soppailuun ollu. Paitsi että 16:15 piti viimestään olla kotona. Kisakatsomo kehiin, sipsipussi auki ja jännittämään.

Ennen sipsipussin avaamista piti sipsipussi ensin ostaa. Prisman sipsihyllyllä oli muutama muuki hakemasa kisakatsomoon evästä ja muistakaa, älkää ostako huomiseen peliin pringlesejä kotikatsomoihin! Sipsihyllyllä oli joku noin 6v poika äitin kans sipsiostoilla ja poika vain tuumas "Jos otan pringlesejä, sitte ne ei ainakaan voita". Joten määkään en ottanu pringlesejä.

Kiekko jäähän ja sipsipussi auki. Mutta ei pringlesejä.

Kesken pelin piti avata parvekkeen ovi ja haistaa ensimmäistä kertaa tänävuonna oikian kesäsateen hajua! Ja tasata verenpainetta.. ja hellittää huutamista ja säästää ääntä huomiseen finaaliin. Finaaliin johon jellonapoika tiensä raivas ansaitusti. Sitä ootellesa.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Hyvä tunnelma riittää

Mää oon niitä ihmisiä jotka inhoaa yli kaiken pyöriviä härveleitä, varsinki jos pyörimisen aikaa ja vauhtia ei ite pysty säätämään. Silti lähin tänäviikonloppuna leirille josta tehtiin retki Powerparkiin, koska tiesin että päivästä tulee huippu vaikken uskaltais yhteenkään laitteeseen mennä.

Sääennusteet näytti erittäin karuja näkyjä lauantaille. Vettä piti tulla kaatamalla koko päivän. Matkalla Powerparkkiin tuli vettä ihan kunnolla ja kaikki varautu henkisesti siihen, että takasi tullaan aivan läpimärkänä. Mutta koska linkusa on tunnelmaa, ei ulukona ropisevat pisarat menoa haitannu, laulu raiku, naurua kuulu ja osa nukku hengen huolettomana.

Perille päästyä ja linkun oven auettua saje loppu. Välillä tuli ihan muutamia piskuja, mutta huppu pääsä pärjäs vallan mainiosti. Yhesä vaiheesa päivää piti kaivaa repusta sateenvarjo esiin, mutta sitäkään ei tarvinu ku ehkä viien minutin ajan. Eli loppeleisä sää oli harmaa (ihan älyttömän surkia kuvausilma) ja kostia, mutta saje ei ollu niin kova että se menoa ois haitannu.

Kaikenmaailman pyöriviä ja nopeita ja pomppivia ja hytkyviä laitteita inhoavana, huimas jo yksistään kahtoa sitä vuoristoratojen menoa ja ääntä ja ihmisten kiljuntaa. Mutta ei sillä väliä, kävin mää kummitusjunasa, musiikkijunasa ja jossain huojuvasa talosa, mikälie viralliselta nimeltään! :D tunnelma ja seura oli niin loistava, että jo sen takia kannattaa lähtä huvipuistoon vaikka tietääki, että mihinkään laitteeseen ei uskalla mennä.

Mää oon leireillä tunnettu siitä, että pörrään kamera käesä joka paikasa ja mun kamera laulaa jatkuvalla syötöllä. Niin myös tällä leirillä. Monesti kuulu Powerparkisa "me mennään tuohon laitteeseen, tuu kuvaamaan meijän hienot ilmeet!", ja määhän tein työtä käskettyä niin paljo että kameran akku loppu. Mutta onneks se loppu vasta linkusa kotiinpäin tullesa, mutta loppuillan leirillä oli oikiasti melko orpo olo ku ei pystyny kuvaamaan mitään..

Sateesta ja harmaasta ilmasta ei siis ollu haittaa, leiri oli ihan mahtava! Just sitä, mitä tähän hetkeen tarttin. Pientä irtiottoa kaikesta mahollisesta. Nyt onnellisena, kiitollisena ja levollisella mutta äärimmäisen väsyneellä fiiliksellä päikkäreitä nukkumaan että jaksaa illalla kattoa Leijonapelin:)

Haasteella alkaa!

1. Mikä on ensimmäinen asia minkä teet aamulla?

Avaan silmäni, sammutan herätyskellon ja nukahan uuelleen. Herää siis hyvä kysymys, miks mulla on herätyskello? Sittekö äiti on huutanu tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi vihasella äänellä, avaan silmäni ja otan puhelimen käteen. Katon mahollisesti yön aikana tulleet viestit ja selaan Instagramin. Sitte vasta voin nousta ylös. Ai mikä someaikakausi?

2. Lempielokuvasi?

Mää en kato elokuvia.. en oo päässy jyvälle niitten ideasta. Mutta jos on vinkata joku oikiasti hyvä elokuva nii antaa tulla, ehotukset vastaanotetaan!

3. Mikä kesässä on parasta?

Kesäyöt! Rauha, hiljasuus, linnunlaulu ja auringonpaiste. 

4. Onko sinulla yhtäkään muistoa jonkun julkkiksen seurassa?

On! Oltiin muutama vuosi takaperin Salpausselän kisoisa, ja intohimosena mäkihyppyfanina keräilin kaikilta mahollisilta mäkihyppääjiltä nimmareita, ja Morgifanina Morgin fanikamoihin pukeutuneena yritin Schlierenzauerilta nimmaria, joka kahto mua ja mun Morgiasuani, nauro ja käveli ohi. 

5. Millainen olisi täydellinen ilta?

Viikon 22. viimesen arkipäivän ilta, jollon saan luvan kans valvoa vaikka koko yön ja koko kesän.Tätä iltaa ootellesa!

6. Onko sinulla lempinimiä?

Äitin, ja luultavasti myös tätini puhelimesa mun numero on edelleen tallennettuna Mippariinun nimellä.. seon äitin keksintö!

7. Pidätkö lapsista?

Tietenki! Lapset on aivan ihania <3

8. Kuinka usein vilkaiset peiliin päivässä?

Joka kerta ku kävelen kamarista ulos, peili on kamarin oven vieresä, väkisin siitä tulee siis kahtottua.

9. Omituisin ruoka minkä olet maistanut?

Majavanlihasta tätin tekemät majavanlihapullat!

10. Kuinka usein matkustelet?

Enemmänki vois, varsinki lappiin :) terveisin lappihullu

Haasteella alko tämän blogin elämä. Nolokseni kerron tämän olevan jo kolmas blogi mulla, mutta näillä mennään, ei voi mitään.. jos tää ois nyt se viimenen blogi? Se mitä kirjotan vielä kolmikymppisenä? Eellinen blogi ei tuntunu enään omalta, ja kirjottaminen tökki joten päätin repästä ja alottaa täysin puhtaalta pöyältä. Uusilla nimimerkeillä, uusilla ulkoasuilla ja uusilla suunitelmilla. Tervetuloa mukaan uuet ja vanhat lukijat!